Orvon kujerrus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orvon kujerrus.

Kirjoittanut Antti Räty


Mitäs laulan mie poloinen
Minä kurja kujertelen
Viheljäinen visertelen
Valittelen vaivahinen;
Kuin on surma suun ovella
Tuoni tuima toivoella
Kuollo kova kokotella.
Laulan raukka ratokseni,
Visertelen virkukseni,
Hyräelen hyvikseni,
Paipaltelen parhaakseni,
Vaikk’ olen polo pelossa
Turvatoinna maalimassa,
Oun kun lintu lentämässä,
Sorsan potka soutamassa,
Pieni sirkka sirkkumassa,
Raukkanen ruikuttamassa.
Jätti minut isoseni
Pojes luopu emoseni,
Vanhempani vierähtivät
Turvani tuiekahtivat,
Tuonne tuonelan tupihin
Mustan manalan majoihin.
Oun kun karsittu kataja
Poikki piekselty petäjä.
Oun kun kala uimuksitta
Oun kun sirkka siipehittä
Oun kun pääskynen pesättä
Pieni lintu emähättä
Kanan poika kartanotta.
Päiväni surussa vieryy,
Hetket huolessa kuluivat –
Ei oo mulla ystävätä
Totihista toveria
Jollen suruni sanoisia
Vaivani valitteleisia
Mure’eni murenteleisia
Syämmein selitteleisin. –
Yksin elän, yksin kuolen,
Yksin tuikaan turpeesehen;
Yksin kulen kuolemahan
Tulen yksin tuonelahan
Mänen yksin manalahan. –
Tätä laulan laiha poika,
Tätä raukka ruikuttelen
Tätä kurja kujertelen
Murehessa muistuttelen
Ikävissäni hyräilen.
Tästä laulan lampaalleni,
Kujerran karitsalleni
Lasken virttä veikolleni
Sirkuttelen siskoilleni; –
Kunne kuljen kuolemahan
Mänen kurja manalahan
Muutan majan’ tuonelahan.–

A[ntti]. R[äty].


Lähde: Suomi 6.11.1847.