Orvon laulu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orvon laulu.

Kirjoittanut Eino Leino
Säveltänyt Erkki Melartin.


1. En apua saanut, en apua saanut,
kun nuorna ma äidistä orvoksi jäin,
kun kuljin ma kerjäten mieron teillä
ja anelin hellyyttä kyyneleillä,
en apua saanut
ja yö oli ainoa ystäväin.
2. En apua saanut, en apua saanut,
mut joku jos heltyis mun laulustain,
ja käsi jos poskelle kohois kellä,
ja miettimään kävis mieli hellä,
niin hälle, hälle
sois hiihtäjän ladulta laulu ain.
3. Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa,
tai lailla honkien huojuvain,
kun metsän äänillä puhua voisin,
kun purona pulppuisin, käkenä soisin,
niin näinpä, näinpä
sois hiihtäjän ladulta laulu ain:
4. »Oi, elkää ihmiset ilotella,
jos orpo tiellänne lankeaa,
ei ole orvolla äidin kättä,
vaan yksin hoippuen, ystävättä,
hän etsii, eksyy
ja yksin syynsä hän sovittaa.»

Eino Leino.


Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.