Pääskyn laulu Lapsen kanssa

Pääskyn laulu Lapsen kanssa. Kirjoittanut Antti Puhakka

Koska Pääskynen palasi

Kauka mailta matkusteli,

Suven tultua suloisen,

Kerkisi kesäksi tänne,

Istu meidän ikkunalla

Lasten kanssa laulamaahan;

Siinä pisti pitkän virren,

Tulo laulun tuikahutti.

Lausu lapsi pikkuruinen,

Vähän virkko vierahallen:

Mitä pääsky pilpattelet,

Iloitset ihana lintu?

Pääskö lapsellen samassa,

Pilpatteli pikkuiseen:

Siitä olen hyvin mielin

Riemu lauluja laatelen,

Kuin pääsin omallen maallen,

Tulin maillen tuttavien,

Näillen syntymä sijoillen,

Kaunihillen kartanoillen;

Enkä luullut ensinkänä

Sinä ilmoisna ikänä

Tulevani tällen maallen,

Pohjan pitkällen perällen,

Yhdeksän meren ylitse,

Siinä saarien sivutse,

Niiltä Niilin aukehilta,

Menisin maihen manterilta;

Onkos kumma kuin kujerran

Raukka lauluja laatelen,

Emon vanhan valkamille

Elo mailla entisillä,

Matkan päähän päästyväni,

Taas takasi tultuvani,

Mailta muilta vierahilta,

Ilman alta aukialta;

Isännällen ilmoittasin

Lupoa lukerteleisin,

Anosin katon alusta,

Pesän puikkoa palaisen,

Kussa kultani asusi,

Kesän aijan laittaisi;

Itse vierellä viruisin,

Pienet poikani pitäsin,

Harakoilta hallitseisin,

Varpusilta varjeleisin,

Eli jos elo sijani

Rakentaisin rauniollen,

Siellä siipeni kulusi,

Silkki mekkoni mänisi,

Käärme poikani purisi

Mato musta muikkoaisi

Pesäni peräti veisi

Kadottaisi kantamani.

Lapsi vastasi vakanen,

Pilpatteli pikkarainen:

Kuta pääskynen kuleksit

Silkki siipinen siristit,

Kierrit kaiken talvi kauen,

Katselit kaheksan kuuta,

Memfin maihen manterilla

Niilin virran vieruksilla?

Ett’ ollut ollutta mailla

Emosi elo tiloilla.

Kuka käski kulkemahan

Sinua siristämähän,

Pitkin maata piirtämähän,

Opetti ojentamahan;

Vaiko veivät vanhempasi,

Opetti oma Emosi?

Ei ollut emoni syytä

Eikä valta vanhempani,

Syksyinen vilu sysäsi

Talvi pakkanen pakotti,

Kesä maillen kiertämähän,

Elatusta etsimähän;

Kuin kerran tulin tupahan,

Pistin pirttihin sisällen,

Lupoa kukertamahan

Talven aikana asua,

Noki nousi nokkahani

Karsta päälleni pärisi,

Kissat hyppi kiukoalla,

Kasit orsilla kavehti,

Koira karjo kolpin päästä

Mullen silmänsä mulisti,

Kuin oisin enemmän ollut,

Vielä pirtissä pysynnä,

Oisi kissa kiittänynnä

Koira luuni korjannunna,

Sukuni surullen jäänyt

Pääskyset pahallen mielin.

Antti Puhakka.

Lähde: Maamiehen Ystävä 22.6.1850.