Päästökirja Oprille

Päästökirja oprille Kirjoittanut Arvid Genetz

Saloilla kolkon Suistamon

Ol’ synkkä synnyntäsi;

Lapspuolen kovan kohtalon

Sait siellä kärsiäsi;

Valotta vartuit lapsuus-aijan,

Puol’-pakanuuden näit ja taijan,

Ja pyhimysten haamuja

Sait jumaloinas palvella.

Sä neinnä rengintöitä teit

Ja miesten kanssa raadoit,

Sä rahtikuormin rautaa veit

Ja kuormista sen kaadoit;

Mut puhtahana pysyi kieles,

Ja neitsyellisenä mieles,

Ja viimein palveluksehen

Sait meillen, rannan puolellen.

Ol’ sydän sulla paikoillaan,

Ja silmäpari sirkku,

Ol’ pääsi herkkä oppimaan,

Ja käs’ ja jalka virkku:

Sun liitti kuntos meihin kiinni,

Kuin niinipuuhun liittyi niini,

Jäseneks perheen meille jäit,

Kanssamme riemut, murheet näit.

Ja meillä hankit aapisen,

Sä suuri piika uusi,

Ja tavuun liitti toisehen

Sun murteellinen suusi,

Luther’in virret veisaelit,

Ja taikauskot unhottelit,

Sait tuttavakses piplian,

Sait uskon yhteen Jumalaan.

Kun isän kuollen katkesi

Kodistan’ kurkihirsi,

Ja kohta jälkeen kaikuili

Emoni kuolinvirsi,

Sä »rouvavainaas» orpoloille

Osoitit, ett’ei paateroille

Se rakkaus ollut ravissut,

Jot’ olit hältä nauttinut.

Sä autoit meitä itkemään,

Syliisi meidät suljit,

Ja pesän uuden etsintään

Kanssamme kauvas kuljit. –

Ja lemmittyn’ kun mulle jälleen

Toi onnen, annoit lempes hällen,

Taas meitä kauvan palvelit

Ja lapsiamme lemmitsit.

Nyt, armas, oiva Oprini,

Sä palvelia parhain,

Jo päättyi palveluksesi

Ja nousus aamuin varhain:

Oot viimeisellä vuotehella,

Ja silmälläsi rauvenneella

Sen katsot Herran puolehen,

Ku lausunut on nöyrillen:

»Ketk’ ovat tääll’ alentuneet,

Teen tuolla ylimmiksi,

Esimmiks joutuu viimeiset,

Esimmät viimeisiksi;

Sä hyvä huoneenhallitsia,

Sä uskollinen palvelia,

Käy saamaan palkka palvelun,

Käy sisään Herras riemuhun».

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.