Päästökirja Oprille (1889)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päästökirja Oprille.

Kirjoittanut Arvid Genetz


Saloilla kolkon Suistamon
Ol’ synkkä synnyntäsi;
Lapspuolen kovan kohtalon
Sait siellä kärsiäsi;
Valotta vartuit lapsuus-aijan,
Puol’-pakanuuden näit ja taijan,
Ja pyhimysten haamuja
Sait jumaloinas palvella.
Sä neinnä rengintöitä teit
Ja miesten kanssa raadoit,
Sä rahtikuormin rautaa veit
Ja kuormista sen kaadoit;
Mut puhtahana pysyi kieles,
Ja neitsyellisenä mieles,
Ja viimein palveluksehen
Sait meille, rannan puolellen.
Ol’ sydän sulla paikoillaan,
Ja silmäpari sirkku,
Ol’ pääsi herkkä oppimaan,
Ja käs’ ja jalka virkku:
Sun liitti kuntos meihin kiinni,
Kuin niinipuuhun liittyi niini,
Jäseneks perheen meille jäit,
Kanssamme riemut, murheet näit.
Ja meillä hankit aapisen,
Sä suuri piika uusi,
Ja tavuun liitti toisehen
Sun murteellinen suusi,
Luther’in virret veisaelit
Ja taika-uskot unhottelit,
Sait tuttavakses piplian,
Sait uskon yhteen Jumalaan.
Kun isän kuollen katkesi
Kodistan’ kurkihirsi,
Ja kohta jälkeen kaikuili
Emoni kuolinvirsi:
Sä «rouva-vainaas» orpoloille
Osotit, ett’ei paateroille
Se rakkaus ollut ravissut,
Jot’ olit hältä nauttinut.
Sä autoit meitä itkemään,
Syliisi meidät suljit,
Ja pesän uuden etsintään
Kanssamme kauvas kuljit. –
Ja lemmittyn’ kun mulle jälleen
Toi onnen, annoit lempes hällen,
Taas meitä kauvan palvelit
Ja lapsiamme lemmitsit.
Nyt, armas, oiva Oprini,
Sä palvelija parhain,
Jo päättyi palveluksesi
Ja nousus aamuin varhain:
Oot viimeisellä vuotehella,
Ja silmälläsi rauvenneella
Sen katsot Herran puolehen,
Ku lausunut on nöyrillen:
«Ketk’ ovat tääll’ alentuneet,»
«Teen tuolla ylimmiksi,»
«Esimmiks joutuu viimeiset,»
«Esimmät viimeisiksi;»
«Sä hyvä huoneenhallitsija,»
«Sä uskollinen palvelija,»
«Käy saamaan palkka palvelun,»
«Käy sisään Herras riemuhun!»

1889.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.