Päivä koittaa (Korpela)

64. Päivä koittaa. Kirjoittanut Simo Korpela

Jo, jo päivä koittaa,

Synti sortuu, armo voittaa,

Kansat kunnioittaa

Herraa Jumalaa.

Kauan yö jo kesti,

Rauhan tieltä kansat esti;

Nyt nyt suloisesti

Aamu sarastaa.

Riemu mielet täyttää

Hurskasten,

Voimaansa kun Herra käyttää,

Jumalattomille näyttää

Valtans’ ikuisen.

Kiitä, Herran kansa,

Jumalaas!

Kiitä suurta suuruuttansa,

Kun hän meitä armossansa

Muistanut on taas!

Mailman äärist’ asti

Soi jo kiitos kuuluvasti.

Äänet paisuvasti

Kasvaa, vahvistuu.

Vaikk’ on valtas suuri,

Synti, kurjuutemme juuri,

Kohta linnas muuri

Maahan musertuu.

Eespäin armon sana

Kulkee niin,

Esteet tieltään kaatavana,

Rauhan, valon saattajana

Maihin pimeimpiin.

Syntyy kansa yksi

Totuuden;

Rajat tulee häädetyksi,

Laki yksi säädetyksi:

Laki rakkauden.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.