Päivien valo

Päivien valo Kirjoittanut Saima Harmaja

Päivieni valo on se hetki,

jolloin sydämeni lapsen nään.

Raskas vaikk’ on jalkojeni retki,

kestävät ne vuoksi määränpään.

Hymy taivainen mua vastaan väikkyy,

huilun-ääni tervetuloaan

laulelee, ja povessani läikkyy

rakkauden lähde tulvillaan.

Usein mietin: pienokaisen myötä

syntyykö myös Ilo maailmaan?

Kädet pienet touhuavat työtä

loistaessa hymyn innokkaan.

Olemisen ihanuutta pelkkää

livertää kuin peipon poikanen

lapsi, jonka riemuäänet helkkää

suojiin surutalon hiljaisen.

Mutta vuokon-kasvoistasi milloin

äitis silmin minuun katsahdat,

tuskin hengähtäen tunnen silloin:

aukee rajat, vaihtuu maailmat.

Kyyneleissä riemun ajattoman

lähelläni hengen armaan nään,

ääntä kuunnellen, mi vie mun oman

lapsuutemme taivashämärään.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.