Paavo

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavo

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kauas Saarijärven kankahilla
Viljeskeli Paavo vilumaita;
Työtä tehden aivan ahkerasti;
Mutta Herralta hän kasvun toivoi.
Vaimone ja lapsinensa Paavo
Hikipäässä niukan nautti leivän,
Ojat loi ja kynti sekä kylvi.
Kevä tuli, lumet sulasivat,
Tulva puolet orahista otti;
Kesä tuli raekuuroinensa,
Tähkäpäistä puoli maahan lyötiin;
Syksy tuli, halla loput otti.
Vaimo repi hiuksiansa huutain:
Paavo, Paavo, armas ukko parka!
Missä sauva? Herra meidän heitti;
Kerju kova, kovempi on nälkä.
Häntä kätellen nyt puhui Paavo:
Herra koitti eikä toki heitä:
Petäjäistä leivo puoli leipään;
Vakoja ma kaivan toisen verran,
Mutta Herralta ma kasvun toivon.
Vaimo leivän puolipetäjäisen,
Ukko vakojansa toisen verran,
Lampahansa myi ja ruista osti.
Kevä tuli, lumet sulasivat.
Tulva jätti ottamatta oraat;
Kesä tuli raekuuroinensa,
Tähkäpäistä puoli maahan lyötiin;
Syksy tuli, halla loput otti.
Vaimo lyöden rintojansa lausui:
Paavo. Paavo, armas ukko parka!
Kuolkahamme, Herra meidän heitti;
Kova kuolla, kovempi on elää.
Häntä kätellen nyt puhui Paavo:
Herra koitti eikä toki heitä;
Petäjäistä leivo kaksi vertaa,
Ojat kaivan kahta suuremmiksi,
Mutta Herralta ma kasvun toivon.
Petäjäistä vaimo kaksi vertaa,
Ojat ukko kahta suuremmiksi,
lehmät myi ja ruista osti, kylvi.
Kevä tuli, lumet sulasivat,
Tulva jätti ottamatta oraat;
Kesä tuli raekuuroinensa
Eikä tähkäpäitä maahan lyönyt;
Syksy tuli, hallan koskematta
Laiho loisti kullan hohtavana.
Paavo laski polvillensa, lausui:
Herra koitti, vaan ei heitä koskaan.
Vaimo laski polvillensa, lausui:
Herra koitti, vaan ei heitä koskaan;
Ilomielisesti miehellensä:
Paavo, Paavo, kohta leikatkaamme,
Nyt on ilon aika, riemun aika.
Petäjäinen leivästämme jääköön;
Puhdasta nyt ruista leipokaamme.
Häntä kätellen nyt puhui Paavo:
Se vaan koetuksen yksin kestää,
Joka muita ilossansa muistaa;
Petäjäistä leivo puoli leipään,
Naapurin on halla pannut pellon.


Lähde: Hämäläinen 7.11.1862.