Pah’ on olla päätä vailla, Paha päällä päihtyneellä
| Pah’ on olla päätä vailla, Paha päällä päihtyneellä. Kirjoittanut anonyymi |
- Kerran juoppo juoksusansa,
- Katala kylän kulusa,
- Haki paikoin päänsä täyttä.
- Päihty päällinen, polonen,
- Sill’ ei päihy’ päätön juoppo.
- Toverit taluttelivat,
- Autit miestä mielipuolta
- Heti selkähän hevosen.
- Konna siellä konna täällä,
- Konnan koukut kaikkialla.
- Konna tapasi tämänkin,
- Tietä myöten tellustavan,
- Rupes rosvoks rohkiasti,
- Tempasi käsi kynästä
- Juhdan selästä sivalti.
- Pahoin puisteli polosta,
- Taskut nurin nuljautti,
- Oli rahat ottavana.
- Sitten selkähän hevoisen
- Taasen nosti takaperin
- Päin häntähän asetti.
- Juhta jouten juoksenteli
- Osas vaikka ohjatonna
- Koti talon kuuluvihin.
- Liekkö kuullut kurja juoppo
- Sillon akkansa sanoja
- Kimiästi kiljuvaisen;
- Sit’ en tiiä. Semmä tiiän
- Että akkain pakinat
- Kauas kuuluvat välistä.
- Rupes hullu huutamahan:
- Tule’ akkani apuhun,
- Rosvot ovat ryöstänehet
- Minun puhtaaksi polosen.
- Vaan en huoli hopeista
- Muusta rahasta murehi:
- Vaan kuin paiskaisit pakanat
- Punaseni päättömästi.
- Onpa nähty nuita, näitä,
- Puhuteltu päättömiä
- Ihmisiä ilman alla.
- Vaan ei ole’ ennen nähty
- Eikä kuultu kummenpata,
- Että hepo, miehen hempu,
- Päätön kuljetti kotihin
- Isäntänsä päihtynehen.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 10. tammikuuta s. 3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 29.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.