Pah’ on olla päätä vailla, Paha päällä päihtyneellä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pah’ on olla päätä vailla, Paha päällä päihtyneellä.

Kirjoittanut anonyymi


Kerran juoppo juoksusansa,
Katala kylän kulusa,
Haki paikoin päänsä täyttä.
Päihty päällinen, polonen,
Sill’ ei päihy’ päätön juoppo.
Toverit taluttelivat,
Autit miestä mielipuolta
Heti selkähän hevosen.
Konna siellä konna täällä,
Konnan koukut kaikkialla.
Konna tapasi tämänkin,
Tietä myöten tellustavan,
Rupes rosvoks rohkiasti,
Tempasi käsi kynästä
Juhdan selästä sivalti.
Pahoin puisteli polosta,
Taskut nurin nuljautti,
Oli rahat ottavana.
Sitten selkähän hevoisen
Taasen nosti takaperin
Päin häntähän asetti.
Juhta jouten juoksenteli
Osas vaikka ohjatonna
Koti talon kuuluvihin.
Liekkö kuullut kurja juoppo
Sillon akkansa sanoja
Kimiästi kiljuvaisen;
Sit’ en tiiä. Semmä tiiän
Että akkain pakinat
Kauas kuuluvat välistä.
Rupes hullu huutamahan:
Tule’ akkani apuhun,
Rosvot ovat ryöstänehet
Minun puhtaaksi polosen.
Vaan en huoli hopeista
Muusta rahasta murehi:
Vaan kuin paiskaisit pakanat
Punaseni päättömästi.

Onpa nähty nuita, näitä,
Puhuteltu päättömiä
Ihmisiä ilman alla.
Vaan ei ole’ ennen nähty
Eikä kuultu kummenpata,
Että hepo, miehen hempu,
Päätön kuljetti kotihin
Isäntänsä päihtynehen.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 10. tammikuuta s. 3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 29.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.