Paha vieras

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paha vieras.

Kirjoittanut Heikki Selin


Saimma viljaa viimme vuonna
Auttavasti aittahaani:
Tuli rukiita runsaasti,
Sekä kasvo kaurat hyvin.
Näitä säästin syksykau’en,
Lujasti lukon takana;
Ei sielt’ saanut kerjäläinen
Purnustani pussiinsa.
Tuskin annon täy’en kapan
Palkka miehellen paraallen.
Mutt’ kuin tuli talven aika,
Pakkanen pani partaani:
Minä annon akalleni,
Annon oikeen oiva säkit.
Tehdä lientä leu’alleni
Vilun esteeksi emännän;
Sitten jouten jorottelin,
Viikset viinalla voitelin.
Siks’ ett loppui laaristani
Kaikki pellot peräti.
Annas joutu Uotin aika,
Tuli vieras vino silmä
Toveriksi talohooni.
Ensin astui aittahaani,
Tääll’ alko kova komento:
Ei siellä enää emännän
Ollut mitään o’ottamista.
Sitten tuli tupahaani
Kovan keppinsä keralla;
Istui ihte pöy’än päähän,
Kyynärillensä kyhäsi;
Ajo ihte isännänkin
Pojes pöy’ästä syömätä.
Minä viilsin vehka suollen,
Otin sieltä oima juuret,
Näillä muka näännyttääksen
Piiskatakseni pirua;
Vaan ei veltto vihalla kuollut,
Nääntynnyt näillä alueilla.
Minäpä pötkin pellolleni,
Leikkasin vihannon viljan,
Panin riiheni parsillen.
Jo sitten aina aivasteli
Kun savu sattui nokkahaansa,
Vaan ei vieläkään pa’ennut.
Mutta kun akka aamulla
Pani leipiä lieteheen,
Nousi tupsu tupahaani,
Uutis haiku uunistani,
Kävi silmät sikkarahan,
Nokka vääräksi notkistu;
Tahto karata tiehensä,
Vaan mi’e niskasta nihkasin
Kiskoin tuonne kiven ale,
Ett’ei pääsis paholainen
Menemään muiden majohin.

H[eikki]. S[elin].


Lähde: Maamiehen Ystävä 7.10.1848.