Paha vieras

Paha vieras. Kirjoittanut Heikki Selin

Saimma viljaa viimme vuonna

Auttavasti aittahaani:

Tuli rukiita runsaasti,

Sekä kasvo kaurat hyvin.

Näitä säästin syksykau’en,

Lujasti lukon takana;

Ei sielt’ saanut kerjäläinen

Purnustani pussiinsa.

Tuskin annon täy’en kapan

Palkka miehellen paraallen.

Mutt’ kuin tuli talven aika,

Pakkanen pani partaani:

Minä annon akalleni,

Annon oikeen oiva säkit.

Tehdä lientä leu’alleni

Vilun esteeksi emännän;

Sitten jouten jorottelin,

Viikset viinalla voitelin.

Siks’ ett loppui laaristani

Kaikki pellot peräti.

Annas joutu Uotin aika,

Tuli vieras vino silmä

Toveriksi talohooni.

Ensin astui aittahaani,

Tääll’ alko kova komento:

Ei siellä enää emännän

Ollut mitään o’ottamista.

Sitten tuli tupahaani

Kovan keppinsä keralla;

Istui ihte pöy’än päähän,

Kyynärillensä kyhäsi;

Ajo ihte isännänkin

Pojes pöy’ästä syömätä.

Minä viilsin vehka suollen,

Otin sieltä oima juuret,

Näillä muka näännyttääksen

Piiskatakseni pirua;

Vaan ei veltto vihalla kuollut,

Nääntynnyt näillä alueilla.

Minäpä pötkin pellolleni,

Leikkasin vihannon viljan,

Panin riiheni parsillen.

Jo sitten aina aivasteli

Kun savu sattui nokkahaansa,

Vaan ei vieläkään pa’ennut.

Mutta kun akka aamulla

Pani leipiä lieteheen,

Nousi tupsu tupahaani,

Uutis haiku uunistani,

Kävi silmät sikkarahan,

Nokka vääräksi notkistu;

Tahto karata tiehensä,

Vaan mi’e niskasta nihkasin

Kiskoin tuonne kiven ale,

Ett’ei pääsis paholainen

Menemään muiden majohin.

H[eikki]. S[elin].

Lähde: Maamiehen Ystävä 7.10.1848.