Pahin
| Pahin. (Lähetetty.) Kirjoittanut Fredrika Runeberg |
| Suomentanut Matti Järvinen. |
- Synkässä salossa kulkee metsämies,
- Aamunkoitosta iltaan asti;
- Mutta silti ajatus kiirii sen uskollisen luokse,
- Joka odottaa hänen majassaan.
- Hänen vuokseen, ah, näin hän uskoo,
- Päivä tuntuu lyhyeltä illan rauhaan saakka,
- Jolloin metsämies lähestyy iloisena mökkiään
- Ja saa omistautua vain naiselle.
- Merimiehen ystävä valittaa miehen vuoksi,
- Kyynel valuu hänen poskelleen; –
- Pian se on unohdettu; äskettäin mies lähetti
- Tervehdyksensä tuulen mukana;
- Nainen tunsi sen. Minne mies vain kulkeekin,
- Hän ei silti vie sydäntään mukanaan,
- Ja kun hän palaa taas kotiin,
- Hän omistautuu vain ystävälleen.
- Mutta kuules tyttö! älä rakastu
- Tieteen ystävään;
- Hänen kirjansa on hänelle rakkain,
- Hän unohtaa sinut sen vuoksi.
- Voit ehkä saada hänen ulkokuorensa,
- Mutta poissa, poissa on hänen sielunsa.
- Se, että näet hänet aina mutta hän ei näe sinua,
- Se on kaikkein pahinta, mitä voi saada.