Paholaisen huutokauppa
| Paholaisen huutokauppa. Kirjoittanut Larin-Kyösti |
- Teki rappiolaulaja laulettuaan
- vararikon ja vannoi väärin,
- tuli itse piru ja kumarsi
- ja huutomiehenä hääri:
- ”Tässä kilua, kalua kimmaltaa!
- Mitä tarjotaan, kuka kohottaa?
- Tässä sininen satumekko on,
- ei ole se uusi aivan,
- se autereesta kudottu on,
- sitä katsoa maksaa vaivan.
- Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,
- yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
- Tässä ruostunut taikahuilu on,
- kun sitä vaan kerran käyttää,
- niin tanssii keijut ja kuninkaat
- ja tuvan ne taruilla täyttää.
- Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,
- yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
- Tässä vaeltava vaskisormus on,
- yli maan on kuulu sen laatu,
- ilotyttö sen vihkimäsormeensa sai,
- mut nyt se on takaisinsaatu!
- Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,
- yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
- Tässä taittunut tylsä neula on,
- se tarinan tinaansa sulkee,
- sen silmästä päästähän taivaaseen,
- siitä kaidat kamelit kulkee.
- Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,
- yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
- Tässä myydähän mielikuvitus,
- sitä parempaa ei voi ostaa,
- se Saatanan pauloista – hm... no niin
- pois ilmalinnoihin nostaa.
- Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,
- yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
- Tässä maireella saatu laakeri on,
- se ehjä on vielä, mut harmaa,
- sillä kirjapölyjä pyyhkiä vois,
- se paljon on maksanut varmaan.
- Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa,
- yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
- Tässä vihdoin se viaton sielu on,
- mi lenteli varrella luudan,
- sitä huonemiehet ei huolikkaan,
- siis itse minä sen huudan. –
- Ei tarjota. Nyt paukahtaa,
- yks, kaks, ja – kolme, hahhahhaa!”
Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.