Paimenääniä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paimenääniä

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Kiirien laulu ja kilkutus kelloin
kulkee ja eksyvi kulkeissaan.
Lehmät ne ammuu, ja liejua velloin,
tyttöä seuraa laiteita maan.
Raikuvi kangas ja korvensuu:
Mansikki – Mansikki – tuulia tuu!
Loitos ääni se kantautuu,
kaikilta haaroilta
kaikuen vaaroilta,
Mansikki – Mansikki – tuu!
Huohtinta illan jo uupuvi untuin,
kilkutus kiihtyy ja vaimentuu,
käy salo vaieten varjohon huntuin,
soi sävel kiirien
ympäri piirien,
kunnes sen kiehtovi korvensuu.
Ilta on myöhä, ja päivä jo peittyy,
lampea usvilta enää ei näy!
Pitkinä, synkkinä varjot ne heittyy,
kohta jo yö yli korpien käy.
Tummana honka ja kuusi jo nukkuu,
jylhemmin koski se kuohuu vaan.
Helkkyvä ääni jo kaukana kukkuu,
kulkee ja eksyvi kulkeissaan.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.