Paimen-piika ja karhu
| Paimen-piika ja karhu. Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius |
- Istui impi pättärällä,
- Paimen-piika päiväsessä,
- Alla taivahan sinisen,
- Päällä kannon toukkahisen,
- Likellä leviän järven,
- Sel’än siliän sivussa.
- Kuuli siinä semmosia,
- Tänkin moisia tähysi;
- Kuuli kulinat suviset,
- Kesän tähtävät tähysi.
- Tuosta laittui laulamahan,
- Pieni pilpakoitsemahan:
- ”Kuink’ on kumminkin koria,
- Suvi kaunis Suomenmaassa!
- Kaitt’ on paikat kaunihia,
- Yks on paikka kaunehimpi,
- Jossa synnyin, jossa kasvoin,
- Jossa lasna lalluttelin
- Piennä piipotin kävellä’.
- Jos susi ei surmo’aisi’,
- Karhu ei söisi’ karjoani,
- Niin minä menisin sinne’,
- Tuonne’ täältä sipsutelsin,
- Järven takuseen talohon,
- Oman äiteni olohon.”
- Lauloi niin ja taas rupesi,
- Ensin hiukan ennättänyt,
- Kuulla’ kelloja ker’innyt:
- ”Saa’ ei paimen pois pa’eta’,
- Karjastansa kau’as mennä’:
- Susi söis joka itikan,
- Karhu kaiken karjalauman.”
- Niin sanoi ja sarven otti,
- Kontistansa kourahutti,
- Jolla soitti mennessänsä,
- Kuusistohon kulkeissansa.
- Polku kulki kuusistossa,
- Rata karjan rampa’ama:
- Impi polkua käveli,
- Rata-pientä piipotteli;
- Soitti tiellä torveansa,
- Luikuriansa luritti.
- Karhu polkua käveli,
- Rata-pientä rassutteli,
- Eellä immen soittavaisen,
- Pii’an pilpakoitsevaisen.
- Rata on kaita kahden käydä’,
- Ahdas astua’ ohitse’;
- Tunne’ ei impi ilvekseksi,
- Eikä karhuksi erota’;
- Piti koukona jonakin,
- Laiskana latustajana.
- Veti vitsan kainalosta
- Vasemmastansa vesansen,
- Jolla koukoa kovisti,
- Virkummaksi vitsaeli.
- Karhu kaapahti kahdelle’
- Jal’alle jalosa voima,
- Toista kahta kauhiata,
- Pudisteli pulskiata
- Eessä immen soittavaisen,
- Piian pilpakoitsevaisen.
- Kynnet hirviät heilisi
- Kämmenissä kääntyvissä,
- Kuin tuo hohtava hopia
- Pohjassa pohatan arkun.
- Impi jouten laulamahan,
- Piika pilpakoitsemahan:
- ”Anna’, anna’ kouko kulta,
- Anna’ kultoa minulle’
- Ja hopeeta hohtavaista;
- Jottan saisin paimen parka,
- Piika pilpakoitsevainen
- Hamehen halunperäsen,
- Liinan kahta liehuvamman.”
- Karhu ei suutu’ soittajihin,
- Laske’ kättä laulajihin.
- Itse edespäin menevä,
- Rata-pientä rassuttava,
- Jätti immen istumahan,
- Pienen pilpakoitsemahan:
- ”Kova on kou’olla sisusta,
- Rinta kitsas rikkahalla;
- Luulin antavan lepoja
- Ja hopeita hohtavia;
- Mutt’ ei antanut mukoma,
- Lahjotellut laisinkana.”
– sk –
Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 16. marraskuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.