Paimenet

Paimenet. Kirjoittanut Gabriele D’Annunzio

Suom. Kaarlo Sarkia. Ensimmäinen osa runosta Sogni di terre lontane.

Syyskuu, nyt lähtekäämme. Lyö vaelluksen hetki.

Abruzzon maassa nyt minun paimeneni

jättävät lammastarhansa, käy merta kohden retki:

Kulkevat alas he raisulle Adrialle,

joka vihreä on kuin laidunniityt vuorten.

Ovat juoneet aallosta alppilähteiden nuorten

he syvään, jotta kodin vesi, mi kumpuaa siellä,

sydämille erkaneville suo vahvistusta,

joka pitkään heidän janoaan viihtää tiellä.

Ovat vuolleet itselleen he uuden pähkinäsauvan

ja he tasangon vanhaa polkua astuvat kauan

kuin ruohoista, äänetöntä joenuomaa ikään

noutaen jälkiä ammoisten taattojensa.

Oi, ääntä sen ei kuvailla voi sana mikään,

kenen aistimiin meren värinä ensiksi kantaa.

Nyt karja kulkee jo pitkin soraista rantaa.

Sinitaivas aava poudan tyvenessä lautuu.

Niin loistavana auringossa palaa veres villa,

se että hiekan väristä tuskin eroittautuu.

Veden solinaa, askelten ritinää suloista hietikolla.

Keralla paimenteni min vuoks en saa ma olla?

Lähde: Italian kirjallisuuden kultainen kirja. 1945. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.