Paimenpoika (1930)
| Paimenpoika. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Jäi toiset aamulla nukkumaan,
- kun otin konttini naulaltaan
- ja kiiruhdin karjoteille.
- Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,
- ne seurasi torveni toitantaa,
- ja metsä soitteli meille.
- Mä tunnen polkuja paljonkin,
- jo kesän karjaani paimensin,
- en konsaan eksynyt vielä.
- Mä tiedän ruohoiset syöttömaat
- ja ahonrintamat marjakkaat
- ja rannat siintävät siellä.
- Kun eilen rauhassa karja söi
- ja pikku vuonaset leikkiä löi,
- ma poimin muuranta suosta,
- niin susi syöksähti laumahan,
- se sieppasi suuhunsa karitsan
- ja aikoi tiehensä juosta.
- Sen kanssa ma silloin taistelin,
- sen kidasta pienoisen pelastin
- ja annoin sen äidillensä.
- Se susi kättäni haavoitti,
- vaan olkoon se sille anteeksi,
- se oli kai nälissänsä.
- On armas sunnuntaiaamu tää,
- se mielessä muistot herättää –
- nyt toiset on kirkkotiellä.
- Mä etsin kirjani kontistain,
- sen äitivainaalta muistoks sain –
- hän on jo tallella siellä.
- Nyt metsä kirkkoni olla saa,
- voi täälläi palvella Jumalaa,
- mun urkuni kauniit, soikaa!
- Mun kirkkoni katto on korkeella,
- ja ystävä yksi on seurana,
- joka muistavi paimenpoikaa.
1898.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.