Paimenpoika (Juva)

Paimenpoika. Kirjoittanut Heinrich Heine

Kuningas on paimenpoika,

Kunnas valtaistuin on;

Hänen päänsä päällä säihkyy

Kultakruunu auringon.

Jalkain juuressa on lampaat,

Hienot mielistelijät;

Vasikat ne ritareina

Keikaroi ja öykkivät.

Hovinarreina on jäärät;

Hovin soittotaiturit

Siin’ on linnut, siin’ on lehmät,

Huilusuut ja kellokit.

Soi ja hilkkuu, kilkkuu vienoon,

Ja niin vienoon kohajaa

Kosken veet ja uljaat kuuset, –

Kuningas jo uinahtaa.

Ministeri, koira, silloin

Hallitusta hoitaa saa,

Ja hän äreästi haukkuin

Arvoansa ilmoittaa.

Kuningas jo viimein ääntää:

”Hallitus vain vaivaa tuo;

Soisin pääseväni kotiin

Kuningattareni luo!

”Hänen sylihinsä lasken

Suloisesti uljaan pään,

Koko valtakuntan’ laajan

Hänen silmissänsä nään!”

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.