Painokannisen virastossa
| Painokannisen virastossa. Pilalehteä tarkastellessa. Kirjoittanut Juho Kujala |
- ”Kuinka pitkälle voidaan suvaita
- Noin hävytöntä itsekkyyttä.
- Nyt kuvamme uhkeat töhritty
- Tuohon lehteen on aivan syyttä.
- Anomusta en tuosta oo kuullut viel’
- En nähnyt ees ”ilmotusta”.
- Kyllä sietäisi moisesta annettaa
- Oikeen tuntuvaa kuritusta.
- Onko syy minun, vaikkakin Herra suo
- Mulle viiksiä vankasti kasvaa.
- Myös viaksi lukea kelle sen voi
- Jos ruumiis’ on paksulti rasvaa.
- Ja jos ”mallina” olosta he tarjoisi
- Edes ”vapahan kappaleen” meille.
- Niin vois tätä kärsiä paremmin
- Enkä lähtisi rankaisuteille.
- Mutta nyt ompi kysymys, miten mä voin
- Tästä parhaiten kantehen nostaa?
- Mä huonosti lakia ymmärrän –
- Miten voin nyt mä – sanokaa – kostaa?”
- Vanha aatami herrassa hurjana on,
- Mutta tietoja puuttuvi, siksi
- Lakimiestä hän nöyränä pokkuroi:
- Ruvetkaa mulle ”fulmahdiksi”.
- Lakiherra se ihmettä täynnä on
- ”No tuo vasta virkakunta!
- Ovat pantuna ”tapoja tuomitsemaan”,
- Eikä laeista oo nähneet e’es unta”.
Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.