Paja

Paja. (Mukailu). Kirjoittanut Simeon Hirvonen

Mä tiedän pienen pajan,

Joss’ yhä ta’otaan;

Vahvasti montar’ jyskyy,

Jos heikost’ toisinaan.

Säkenet säihkyy, räiskää

Ja liekki leimuaa;

Toisinaan alta tuhkan

Hiil’ lempein hehkuaa.

On paja ihmissydän –

Siell’ yhä ta’otaan:

Rajusti sekin sykkii,

Ja vienost’ toisinaan.

Ilonkin loiste armas

Siell’ usein havaitaan.

Ah onnellinen sydän,

Joss’ ilo asuu vaan!

Vaikk’ usein suru ahjon

Tuhkallaan peittelee,

Niin tuhkan alus hehkuu, –

Siell’ liekki piileilee.

Jos ikkuna on musta

Ja synkkä sisältä,

Niin sammunut on liekki,

Kaikk’ tuntuu kylmältä!

Jos sammunut on silmä

Ja siin’ on kuolon yö,

Niin loppunut on liekki,

Ei sydän enää lyö.

S[imeon]. H[irvo]–nen.

Lähde: Sanomia Turusta 2.1.1886.