Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa I

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa I Kirjoittanut J. R. A.

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa II

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa.

I.

Tuon tuostakin on wiime wuosina saapunut Muinaismuisto-yhdistykselle kirjeitä, joissa on tietoja annettu kiinteiden muinaisjäännösten häwittämisestä milloin missäkin maakunnassa. On hautaraunioista ajettu tuhansittain kuormia kiwiä myllynpatoihin tai sillantekoon; on joku torppari Nakkilassa saanut päähänsä että hän kaiwamalla löytää aarteen joko Hiidenkiukaista tai "Liinmaan linnasta" Eurajoella, eikä säästä työtänsä niitä häwittäessä; on Perniössä perustettu yhtiö suuren Hiidenkiukaan hajottamista warten; on Ähtäwällä hajotettu kymmeniä hautaraunioita, kun on Almanakasta nähty että niistä tiede on jotakin selwille saanut, y. m. Eikä tuollaiset rikokset näy kruununpalwelijoita ensinkään kostewan.

Kolmilla waltiopäiwillä owat Säädyt yksimielisesti pyytäneet suojelusta maamme muinaisjäännöksille. Wihdoin wiimeinkin jouduttaaksensa asiaa, pyydettiin wiime waltiopäiwillä että hallitus 1) kohta asettaisi muinaistutkijan noita asioita walwomaan, 2) toimittaisi tulewille waltiopäiwille lain-ehdoituksen muinaisjäännösten suhteen ja jättäisi lain walwomisen muinaistieteelliselle neuwoskunnalle, jossa yllämainittu muinaistutkija tulisi olemaan toimiwa jäsen. Mutta säätyjen pyynnöstä huolimatta näkyy kysymys muinaistutkijasta ja muinaistieteellisestä kommissionista jätetyn sillensä. Koko asian järjestäminen on nyt jätettäwä komitealle, jonka tulee laatia lain-ehdotus asiasta tulewille waltiopäiwille. Siinä muodossa on Suomen säätyjen anomus esitelty Pietarissa ja siinä muodossa se jo wiime wuonna siellä hywäksyttiin. Aikomus näet on antaa tuon lain walwonta Tiedeseuralle, mutta kun mainittu seura sekä tiedemiestensä että järjestelmänsä puolesta on kokonaan sopimatoin neuwoskunnaksi asioissa, jotka waatiwat erityistietoja ja pikaista toimeliaisuutta, niin wiiwytetty asia siten epäilemättä tulee uudestaan wiiwytetyksi epätietoisiin aikoihin.

Siinä toiwossa että erinäinen muinaistieteellinen toimikunta hallituksen puolelta piakkoin saataisiin asetetuksi, on Muinaismuisto-yhdistys tähän saakka ainoastaan kokenut saada kiinteät muinaisjäännöksemme mahdollisuuden mukaan tunnetuiksi ja kerrotuiksi ja karttanut niiden tieteellistä tutkimista, johon lupaa olisi mainitulta toimikunnalta pyydettäwä. Nyt kun yhdistyksen toiweet jälleen uhkaawat tyhjiin raueta ja eri tahoilta yhä tulee tietoja muinaisjäännösten häwittämisestä, on yhdistyksen mahdotoin jättää asiat turhain toiweiden nojaan. Jotain on tehtäwä ettei kiinteät muinaisjätteemme peräkkäin häwiäisi tiedettä hyödyttämättä.

Noista syistä pyysin ja sain yliopistolta matkarahoja käydäkseni tutkimista warten muutamilla wanhastaan tunnetuilla pakanuuden-aikaisilla kalmistoilla Hämeessä ja Satakunnassa, joita tiesin hiiwityksen jo osaksi kohdanneen. Ensimäinen matkamääräni oli Päiwäniemi, eräs pakanuuden-aikainen hautapaikka Lempäälässä, joka jo Porthan'in aikana oli tunnettu. Siinä sanottiin olewan "neliskulmaisia ja pitkulaisia kiwipanoksia", jotka muka todistiwat että Lempäälä jo ruumiiden polttamisen aikana (tsmpore oremationis) oli asutettua. Ainoa löytö, joka Päiwäniemeltä oli museoon saapunut, oli pieni pyöreä waskisolki, joka muodollaan todisti, että haudat oliwat wanhemman rauta-ajan luomia. Sen oli tohtori Reinholm antanut ja matkallani tapasin Lempoisissa maamittari Lind'in, joka sanoi olleensa R:n kanssa yhtä Päiwäniemen hautaa hajottamassa. Silloin oli löytty tuo solki ja weitsi (joka ei ole museoon tullut) sekä pieniä luusirpaleita, joita hra Lind, R:n lähdettyä, oli koonnut. Ruowedellä oli hra Lind tawannt prof. Retzius'en ja hänelle kertonut tuosta tutkimuksesta, joten siis Retziusen sanat kirjassansa "Suomalaisten pääkalloista" tarkoittaa hra Reinholm'in tutkimusta.

Lempoisten pysäyspaikalta ajoin pari wirstaa Näppilän rustholliin. Siitä sain miehen saattajaksi Toutoselle, jonka yli Näppilän niemeltä on weneellä mentäwä Päiwäniemelle. Jo Näppilänniemellä näytteli saattajani minulle neljä hautarauniota, noin 10 kyynärää ristiinsä ja kyynärän korkuisia kukin. Mitään nimeä hän ei tiennyt kansan niille antawan. Päiwäniemellä kun en tawannut muutamaa torpan miestä, joka pari wiikkoa ennemmin oli seurannut ylioppilas Heikel'ia hautaraunioille, lähdin Hietäniemen rustholliin, jonka isännän seurassa palasin niemelle niitä etsimään. Maatilan kartasta otetulle kopiolle sain wähitcllen merkityksi 26 hautaa, joista muutamat kuitenkin oliwat jotenkin epätietoisia. Epäilemättä owat useat peltoja tehdessä häwinneet, koska niistä jo wiime wuosisadalla tieto lewisi. Päiwäniemi on ihan Wesilahden rajalla ja arwattawasti on tuo pitäjien rajakohta ennen ollut weden alla, joten niemi eteläpuoleltakin oli weden huuhtomana. Pitkin niemen etelärinnettä säilyneen metsän rajassa sijaitsewat rauniot. Enimmät rauniot owat asemaltaan ympyräisiä, harwat soikeita; neliskulmaisia en woinut ensinkään keksiä. Läpileikkaukseltaan ne owat noin 8—l8 kyynärää, mutta kohoawat maanpinnan yli ainoastaan ½ — l3/4 kyynärää.

(Jatk.)

Lähde: Uusi Suometar 19.09.1879