Palanen Nerkon kanavan historiasta
| Palanen Nerkon kanavan historiasta. Kirjoittanut Isak Hirvonen |
Seuraavalle on pyydetty tilaa lehdessämme.
- On Lapinlahden rannalla
- Pienoinen kirkko, vanha jo
- Ja puoleks’ lahonneena:
- Sen vieressä on hauta-maa,
- Se, missä viime levon saa
- Matkaajat vaipuneina.
- Sen yhteen reunaan erilleen
- On kaivettuna rivilleen
- Eri-hauta muukalaisten;
- Siin’ muista tienoin kulkeneet,
- Ehk’ toisiaan ei tunteneet
- Lepäävät rinnatusten.
- Heit’ nälkä ajoi kodistaan
- Vieraisiin seutuin kulkemaan,
- Einettä etsimähän;
- Mutt’ hirmukuolo raivosi,
- Heit’ tällä tiellä tempasi,
- Korjasi riviin tähän.
- Nerkolle työhön rientäneet
- He ol’ ja sinne tuonehet
- Vaimons’ ja monta lasta.
- Mies, minkä sieltä ansaitsi,
- Omillen näille tasaili,
- Kuin saamme kuulla vasta:
- Vaan yhden muru monille
- Vaimoille, niin myös lapsille
- Riittän’ ei nälkäisille!
- Jos heiniäki, jauhettiin,
- Jäkälät, parkit leivottiin;
- Ei niistä nääntyville!
- Ei neli-jalkasiksi, ei,
- Ne ihmiskurjat muuttuneet
- Ehk’ heiniäki söivät – –
- Vaan järjellisnä työtänsä
- Tekivät aivan myötäänsä,
- Siksi kuin loppui voimat!
- Vaan voimat koska vaipuivat,
- He sairastamaan joutuivat,
- Kuolit ja lyötiin lautoin!
- Jäi vaimot, lapset itkemään,
- Valittamaan ja kerjäämään;
- Jos kerjuu sillon auttoi?
- Kuin leipä puuttui kaikilta,
- Ol’ vaivasuutta, tautia,
- Ol’ kulkevia kyllä!
- Vaan antamist’ ei ollutkaan,
- Mutt’ anovia oli vaan,
- Ja toimeen täytyi tulla.
- Nyt yhden nimen mainita
- Mun suonet, armas lukia!
- Se viittaa vakuutusta:
- Nimensä ”Lauri Heikkinen.”
- Mies vanha soturi ol’ hän,
- Häll’ vaimo, monta lasta.
- Kuin kanavalla alkoi työ,
- Hän ensimäisen männyn löi,
- Niin kertoo toverinsa.
- Ja sitte kuokkaa, lapijaa
- Hän käytti rauta-kankija
- Kun mies, tek’ tehtävänsä.
- Kuin kuokkoa ja lapijaa,
- Myös käytti suurta henkeä
- Ja näytti sillä kertaa:
- Min’ ansaitsi päivin ja öin,
- Siit’ lapsukaisens’ eineen söi,
- Näin teki joka kerta.
- Ei vaikeroinut vaimolleen
- Jos useest’ työlle, levolle
- Sai einehettä mennä.
- Hymyillen lausuu lapsille:
- ”Ei ole nälkä isällä
- Sill’ isä on jo syönyt!”
- Niin kevät päivä kerranki
- Ruskonsa kanssa valkeni
- Ja kello soitti työhön:
- Taas nähtiin ensiks’ Heikkinen
- Astuvan miesten rivihin,
- Aikoen olla yöhön.
- Taas miehin työhön ryhdyttiin:
- Mutt’ ihme – Lauri nähtihin
- Nojaavan lapioonsa.
- Ja yhä vielä nojasi,
- Polvensa – vahvat – vapisi,
- Ne puuttui voimiansa!
- Ne polvet, jotka ennen ei
- Kanoonain jyryy säikkyneet
- Nyt voimatonna vaipui;
- Mies lapionsa pontehen
- Laskeepi kädet ristihin
- Ja tovereilleen lausui.
- Kyyneleet valui poskille.
- Kuin itku-suulla ilmoitti
- Nälkähän kuolevansa!
- Ja anoi leivän murua,
- Mutt’ tovereill’ ei antoa
- Ollunna varoissansa!
- Siin’ huokais jalon henkensä.
- Kysyn: piirsikö nimensä
- Historian lehtilöille? – –
- Se yksin tässä lohduttaa,
- Ett moni muiston rinnassaan
- Kantaa Laur’ Heikkiselle!
- Oi kansa kallis, tyyni miel’
- Et kertoo voi mun heikko kiel’
- Lukua kärsimystes!
- Kans’ kovan kuonnon taistellen
- Ja siinä kärsein kuollenkin
- Sä näytät jalouteis!
- Siis veretön, se vaivanen
- Kuin moittii meitä pilkaten;
- Kuin sortaa Savon maata!
- Tosin on pienet pirttimme
- Ja samanlaiset sarkamme;
- Mutt’ ei me vielä la’ata.
- Savomme viel’ on lapsi mies:
- Vaan taitettu on orjan ijes*)
- Ja Luoja antaa leipää.
- Me lasketellen laivoilla
- Samoomme Saimaan vesillä
- Ja meren maihin mennään.
- Suo vielä veikko virkkoa,
- Mun Nerkon työstä mainita,
- Avaus Juhlastansa.
- Kas silloin kansa riemuitsi
- Ja maljojaki maisteli,
- Ei muistan’ vaivojansa!
- Mä mättähällä istuin vaan,
- Kaikk’ siitä nähdä, kuulla sain
- Jaa, kuulla sainki kyllä:
- Kuin Hartman piti puhetta
- Sä luullet että itsiään
- Kiitti, tai päälliköitä,
- Ei, Ruhtinaille ruununsa,
- Ja päälliköille arvonsa
- Hän soi, vaan lausui muuta:
- Hän lausui kansan valvoja,
- Sen kärsimystä tuskia,
- Sen ahkeruutta suurta. –
- Mutt’ kaikki koska lopetti –
- Mun verein sillon liehahti –
- Ei kukaan Kumpulaista
- Maljoissaan muistan’ mainita
- Häntä, ken taaskin ”vaikeroi”
- Kanavaa Keisarilta**)
- Työ tehty on ja seisoovi,
- Tekiöit’ työnsä kiittäävi
- Ja teettäjiä kyllin,
- von Hartman, Bäckström nimet ne
- Muistaen kansa kiittelee –
- Jaa – muistaa riemu-mielin!
Kansalainen [Isak Hirvonen].
*) Vesi-kulku on avattu.
**) Tässä on muistettava, että Nerkon kanavan avaamisesta on jo silloin ollut kysymys kuin Saimaan ja muista tämän vesikunnan kanavista, vaikka valtiovarat eivät silloin riittäneet sitä avaamaan. Toimit. muist.
Lähde: Tapio 12.3.1870.