Palanen kiitollisuutta kansalaiselta P. Kumpulaiselle 15:sta vuoden historiasta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palanen kiitollisuutta kansalaiselta P. Kumpulaiselle 15:sta vuoden historiasta.

Kirjoittanut Isak Hirvonen


Muistaahan veikot vuoden sen,
Kuin meille Suomenkielinen
Tul’ ”Julkinen Sanoma:”
Kun kreivi Bergi matkusti
Ja Suomen maata tarkasti
Rajasta rajaan asti!
Jos ensi numerota et
Oo vielä minneen hukannut
Tai muuten turmellut:
Niin lue! Löydät lausehet,
Niin monet suuret toivehet –
Ne on jo toteentunna!
Lue yhtä hartahasti vaan
Kuin kirjaili hän toivojaan:
Lyö silmäs sitte umpeen
Ja siinä räpäyksessä
Sivuuta vuosikymmentä,
Niin heräät aikaan uuteen.
Nyt katso! uudet kauppalat,
On rautatiet, on rohtolat,
Kanavat, kansa-koulut!
Ken henki niitä huokasi,
Ken ruhtinaalta rukoili,
Ken kreiviämme pyysi?
Sä tunnet miehen, nimen myös,
Sen tunnet jalot toimet, työt,
Sen harrastukset hartaat!
Myös tunnet työnsä raskahat,
Vaelluksensa vaikiat –
Kaikk’ isänmaalle armaat!
Kuin kansa nukkui uniaan,
Tä’ mies öin päivin ahkeraan
Työskeli toimissansa:
Itseensä oppi tuntemaan
Ja isänmaataan, kansoaan,
Sen puuttehia monta! –
Tuomitkoon työnsä, toimensa:
Mit’ mietti lempi-rintansa
Maataan ja kansaa kohtaan.
Tä’ mies, kun suunsa aukasi,
Lausu, sen kreivi huomasi
Ja käski ukon haastaa.
En erehdy, jos sanonen:
Juur’ ensimäisen säkenen
Tä’ mies löi tuluksistaan.
Säkene, jok’ salamana
Nyt huomautti ruhtinaa
Ja suurta rakkauttaan!
En sano, että vaikutti,
Ett’ uusi aika aukesi
Kerrassaan Suomellemme;
Vaan ukkoamme katsahdan,
Jo löydän hänen istuvan
Säätyjen istunnoissa!
Vaan joko oot nyt niittänyt
Sen kaiken mit’ oot kylvänyt?
– On lasten kysymystä.
Sun kylvöis sekaan vihamies
Ohdahkkeet, roskat kylvää ties –
Herra! suo kärsimystä!
Oi isämme, oi veljemme
Kuin kiitosta et kaivanne,
Et etsi palkkaa suurta;
Kuitenki kalvaa kateus
Veljeis, ja viha kavaluus
Sun elois onnen juurta!
Sun omaisuutes, onnesi
Oot antanunna uhriksi
Isäinmaan alttarilla;
Kuitenkaan omat miehesi
Ja oma aikakausi,
Näit’ ei voi arvostella!
Mutt’, hyvä työ ei hukkune
Ehk’ siemen multaan mätänee
Ja kylvö-miehet kaatuu. –
Pois aikakaudet rientävät
Vaan vesat varsiks’ kasvavat
Ja hedelmätkin joutuu!
Jos kuink’ kehrää ”vaiheitar
Onneemme kummit kuteitaan,”
Kuin runoilia lausuu,
Niin tulee palkka työstäsi
On onnen päivä voittosi!
On voitto viimein saatu.
Sen tietköön kukin sortaja
Ett’ köyhäkin on voittaja,
Sen suojaa laki vahva. –
Tä’ maa ei olekkaan orjain maa,
Sen hallitsee yks’ ruhtina,
Lemmellä, oikeudella! – V. 1870.

Kansalainen [Isak Hirvonen].


Lähde: Tapio 26.2.1870.