Palautettu

Palautettu. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Ol’ elon aamu ihanaa

Minullai maailmassa,

Mut’ pian päivä pilven taa

Pakeni paistamasta;

Mä vierin myrskyn maailmaan,

Juur pyörtehesen pahimpaan.

Sen seuroista mä ensistäin

Peräti poijes kiellyin,

Vaan usein näitä nähtyäin

Mä vihdoin niihin miellyin;

Unohdin kaikkein kalleimman,

Tään isänmaan ja – taivahan.

Mä huikennellen horjahdin

Totuuden, taidon tieltä,

Pyhimmät tunnot turmelin,

Lisäilin lihan mieltä;

Ijäti oisin eksynyt,

Ell’ ei ois Herra etsinyt.

Vaan nyt se kaikki näkevä

Loi silmäns kurjaa kohti:

Hän valo, voipa, väkevä

Jo jalosti mun johti

Taas tielle, jolta erkenin;

Suo, Herra, sillä pysyisin!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.