Palava pensas

Palava pensas. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Sa oot se pensas palava,

min erämaassa näin ma

ja jonka luokse korvessa

hämmästyneenä jäin ma.

Oi katso, riisuin kenkäni,

kun paikka tää on pyhä,

ja polvistuin nyt eessäsi

ma vielä viivyn yhä.

Ja silmin seuraan liekkejä,

jotk’ katsehestas valuu;

on kuollut mulle elämä

ja unhoittunut paluu.

Oi katso kuinka rintani

nyt puhdas on ja suuri

ja kuink’ on valmis voimani

suurtöiden tekoon juuri.

Sa puhu vain ja käske, sun

sanaasi vaan ma vuotan,

yks’ sana sun on käsky mun

ja voittohon ma luotan.

Oi anna merkki yksi vaan

ja valmis olen heti

ja vaivun vaikka alle maan,

jos sun ma täällä petin.

Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.