Paldamolaisten Valitusruno Edellämainitun Heidän Hyvin Cunniasucuisen ja Corkiast Oppenen Provastinsa ja Kirckoherransa JOHANNES CAJANUXEN, cuoleman ylitse
| Paldamolaisten Valitusruno Edellämainitun Heidän Hyvin Cunniasucuisen ja Corkiast Oppenen Provastinsa ja Kirckoherransa JOHANNES CAJANUXEN, cuoleman ylitse. Kirjoittanut Erik Svahn |
| Runo on sepitetty Johan Cajanuksen hautajaisiin 1703. |
- Mikä parcu Paldamoista
- Parcu pappilan Tuvista,
- Itcu Kirconistuimilda,
- Tänne cuulupi cuillen,
- Cauvas caickuvi sanoma,
- Yli Corpein ylinä,
- Läpi soiden soitteleva?
- Minä cuuldelen cujalla,
- Embä äckä esinnä,
- Tätä cohta Corvillani,
- Astun Aidallen paremmin,
- Seison seipähän nojassa;
- Cohta cuulen corkeamman,
- Hänen sekä selkeämmän,
- Ehkä suusta surkeasta,
- Sanoja sanovan näitä,
- Catsos! Cuolema covembi
- Vanhan meildä Vaarin otti,
- Hyvän Herran Hengellisen,
- Kieltävän Kircko-Herran,
- Oikean Opetus Isän.
- Cosca näitä corkealta,
- Cuulin curija sanoja;
- Sydämmeni syystä tästä,
- Astui aivan ahtahaxi,
- Etten sanunna saneja
- Ulos suustani surulta;
- Alas astun aidan päällä,
- Minä mielellä pahalla,
- Satua nämät sanomat,
- Lähen käyden käyskennellen,
- Taammat Naapurin Talohon;
- Menen Pirtihin Pihalta,
- Lausun cohta Lattialta,
- Cuita cuulunna sanoja
- Olin outoja menoja;
- Eipä uskoa esinnä,
- Ollut mieli ollengana,
- Itse Naapurin Isännän,
- Joita juttelen hänellen:
- Toki lähtiä todella
- Sanon paicasta samasta
- Pitänepi meidän, miehet,
- Kirehesti Kircon luoxen,
- Cuing on asiat cuulemahan
- Ongo orvona väkeä?
- Cohen cohta Paldaniendä
- Ilman pitkätä pidota,
- Läpi Vainion lähimmän
- Sekä selkäin ylitsen,
- Soudun canssa solkemahan,
- Cosca matca maistettuna,
- Kijnnitetty Kircon luoxen,
- Cuului kulmalta monelta,
- Suru- Ääni suuren joukon,
- Jotta laitit laulaahan,
- Sanoit suulla surkealla:
- Cuoli rohvastu Rovasti,
- Vanha pappi paldomoista,
- Paras Paimenden seasta,
- Caunis lauman Caitselia,
- Edesvastaja vakainen,
- Cosca mielehen menevät,
- Ucko Vainan vakaiset
- Hyvät Työt Hyvimmän Herran,
- Joit’ on aina joucollehen
- Osottanut ollesahan
- Täsä Ilmasa Ijänsän,
- Vedet Poskista punovat
- Sini- Mariat Silmän alta.
- Vielä vijmme vijcoillangin,
- Varot eli Vaari Callas,
- Olla ahkerat opissa,
- Rukousten rundelissa
- Aina vahvat, valvomahan
- Vasten vaivoja monia,
- Varuxi Vaino Miesten.
- Tosin meil’ on syy totinen
- Tämän tähden surkutella,
- Suru lauluja sanella.
- Mutta muistaa tulepi,
- Meidän kuitengin, menoamme
- Alle muutosten alati,
- Aina annettut olevan.
- Täm’ on tapa Taivahasta
- Tuotu Tuonelan Tuvillen,
- Että cuolla corkiangin,
- Mennä mustan Mullan alle
- Maatumahan Maanpovessa.
- Hyvin käynyt on kätehen,
- Meidän vanhan Vaarin canssa,
- Kijvahimman Kircko- Herran.
- Tahdoi Taivahan Jumala,
- Hänen coriata, häjyistä
- Tämän Mailman majoista,
- Joist’ on vaiva joissa vaara,
- Sodan läiskinä lähellä:
- Otti Orjuden ovista,
- Veti Taivahan Talohon,
- Patriarchain parihin,
- Cussa Engelit elävät,
- Cussa Paimenet parahat.
Ita ad tumulum Adm. Rev. Et præclarissami D:n Pr.rpositi, Patroni sui olim propensissimi, querula accinebatl minerva.
Lähde: Turun Viikko-Sanomat 2.6.1827.