Paljon

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paljon.

Kirjoittanut Otto Manninen


Paljon muisti muukalainen,
tuttu yön, kun yöhön lähti:
kiitos sulle, kirkas nainen,
ylimmäinen yöni tähti.
Kiitos, sointu sunnuntainen
ajatusten tummaan arkeen,
tuoksu armas, aamun-mainen,
kaikki hieno kautta karkeen,
kultapirta päällä pääni,
Pohjan impi, illan tytti,
elon ihme elämääni,
liekki, joka liekin sytti.
Musta lie mull’ yö nyt eessä
murhe puuna matkasauvan:
näin mä silmäs liian seessä,
liian kauniit, liian kauan.
Syvä lie mun sydänsyyni,
polttavainen, vailla pohjaa:
täytymyksen tähti tyyni
yöhön käyvän tietä ohjaa.
Lie mull’ eessä mieron pettu,
orvon taival, orjan taakka:
kiitos, ett’ on kirjoitettu
kohtaloni tähtiin saakka.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.