Palmuballaadi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palmuballaadi.

Kirjoittanut Kasperi Tanttu


Se tyttö oli Hilta
ja poika oli Heikki,
     se Hilta
     joka ilta
Heikin polvilla leikki.
Tuli todeksi se leikki,
     kun Heikki
     oli Heikki
ja Hilta oli Hilta,
mi polvilla leikki...
Kun palmuaamu koitti
niin Hilta se soitti:
     onks’ Heikki,
     nyt leikki
sun mielessäsi?
Täm’ on ystäväsi.
Eiks’ lähdetä metsään
ja poimita palmuja,
ja oteta, anneta
rakkausalmuja?»
Näin vastasi Heikki:
»se sopii se leikki.
Oon ylös jo nousussa,
yks’ jalka jo housussa.
Tule paikkahan tuttuun,
mä hyppään jo nuttuun
ja sitte ne käy taas
asiat juttuun.»
Elo oli kuin satua,
he astuivat katua
siksi kun pääsivät
puistikkoon.
He poimivat paljon
pajuista palmuja
ja ottivat, antoivat
rakkausalmuja.
     Se Heikki
     oli Heikki,
mi tunteilla leikki
ja Hilta oli Hilta,
min oma oli Heikki.
Hän sanoi: »Heikki...
No ... siunakkoon...
No ota, väsynyt,
altis mä oon...
He kävi kuin sadussa:
he saivat toisensa
ja palmusta tultua
naivat toisensa:
     oli Hilta
     nääs Hilta
     ja Heikki
     oli Heikki
mi hurmas’
ja huimas’
kun tunteilla leikki.
Sen aina he muistaa,
kun poimivat palmuja
ja ottivat, antoivat
rakkausalmuja.


Lähde: Tanttu, Kasperi & Jali Joutsen 1915: Parivaljakolla: humoristisia runoja. Paperikauppa »Viertola», Tampere.