Palmuballaadi
| Palmuballaadi. Kirjoittanut Kasperi Tanttu |
- Se tyttö oli Hilta
- ja poika oli Heikki,
- se Hilta
- joka ilta
- Heikin polvilla leikki.
- Tuli todeksi se leikki,
- kun Heikki
- oli Heikki
- ja Hilta oli Hilta,
- mi polvilla leikki...
- Kun palmuaamu koitti
- niin Hilta se soitti:
- onks’ Heikki,
- nyt leikki
- sun mielessäsi?
- Täm’ on ystäväsi.
- Eiks’ lähdetä metsään
- ja poimita palmuja,
- ja oteta, anneta
- rakkausalmuja?»
- Näin vastasi Heikki:
- »se sopii se leikki.
- Oon ylös jo nousussa,
- yks’ jalka jo housussa.
- Tule paikkahan tuttuun,
- mä hyppään jo nuttuun
- ja sitte ne käy taas
- asiat juttuun.»
- Elo oli kuin satua,
- he astuivat katua
- siksi kun pääsivät
- puistikkoon.
- He poimivat paljon
- pajuista palmuja
- ja ottivat, antoivat
- rakkausalmuja.
- Se Heikki
- oli Heikki,
- mi tunteilla leikki
- ja Hilta oli Hilta,
- min oma oli Heikki.
- Hän sanoi: »Heikki...
- No ... siunakkoon...
- No ota, väsynyt,
- altis mä oon...
- He kävi kuin sadussa:
- he saivat toisensa
- ja palmusta tultua
- naivat toisensa:
- oli Hilta
- nääs Hilta
- ja Heikki
- oli Heikki
- mi hurmas’
- ja huimas’
- kun tunteilla leikki.
- Sen aina he muistaa,
- kun poimivat palmuja
- ja ottivat, antoivat
- rakkausalmuja.
Lähde: Tanttu, Kasperi & Jali Joutsen 1915: Parivaljakolla: humoristisia runoja. Paperikauppa »Viertola», Tampere.