Palokundlaiste veis

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palokundlaiste veis

Kirjoittanut Hj. Nortamo
Kansansävelmä


Nämäp poikki o vast,
meit en lakk kehumast,
valuvaara me huakkiast voita,
Janon duska, ne vaa,
ei niit samoma saa,
vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita.

2.

Mutt se Nuurber ol miäs,
ko se ilmottat tiäs,
ett Turun gaupung ol juur palamallas.
Se ol perhanam baikk,
vesikopp, talok kaikk
palo ryähäsi juur parhamillas.

3.

Em mef fundeeranns stää,
nämäp poja ja mnää
hääräs juur, niingon doukk häärä kingus.
Saatti Östmannild kaakk
ja sitt pruutti yks taakk
ja mentti appu, ett harjakse vingus.

4.

Ko mep pääsi sinns sitt,
ni me huamasi itt,
ett Turun gaupung oi juur vanhas paikas.
Se ol meill aika fomm
ja met teingin ”grugom”,
ko meijä Ruskon ol huilanns siäll aikas.

5.

Ny o lopp tämä veis,
se ol surkki se reis,
mes sai apskeedin goht, ko siäld tultti,
yhdeks pualtiimaks vaa,
sill ett prankkoor ei saa
mistän dämmössinäj velikultti.


Lähde: Merimies merta rakastaa: merellisiä lauluja. 1. 1978. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.