Palvelijataryhdistyksen 10-vuotisjuhlassa
Ulkoasu
Palvelijataryhdistyksen 10-vuotisjuhlassa. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
I.
[muokkaa]- Ken nähnyt ompi köyhän miehen surun
- Sen käden kurttuisen ja kehnon nutun
- Ken tietävi sen niukan leipämurun
- Ja arvaapi sen ahdistuksen tutun,
- Hän varmaan kylmempi on syistä hallaa.
- Ja heikon oikeutta sortain tallaa.
- Ja ken on tiennyt, miten alle pinnan
- Tuon mustan moni kultahyvä voipuu
- Ja moni sykähtely nuoren rinnan
- Kuin säkene vain hämärähän vaipuu,
- Hän varmaan kylmä on kuin pohjatuuli
- Jos itkutta sen näki tahi kuuli.
- Ja ken on aavistanut toivottuutta,
- Min nääntynehen synkkä silmä näyttää
- Tai nähnyt kuntoa ja tarmokkuutta,
- Kun puute matalaisen majan täyttää,
- Hän varmaan sydämett’ on kokonansa
- Jos tulta tuntene ei rinnassansa.
- Jos tult’ ei tunne ja pakoitusta,
- Mi ajaa köyhälistön suuren luoksi
- Ja vaatii toimintaa ja uhrausta
- Vain noiden unhotettuin onnen vuoksi,
- Oi syttyköön tuo tuli mielten yöhön
- Ja nostakoon se tuhansin työhön!
- Nyt aik’ on roudan sulaa rinnan suosta
- Ja suuren suvipäivän meille koittaa,
- Ja vuolahitten veljesvirtain juosta
- Ja kukkain puhjeta ja lämmön voittaa
- Jo aik’ on katsoa sen kansan puoleen,
- Mi oli nääntymässä tuskaan, huoleen.
II.
[muokkaa]- Maailma se armoton
- Ihanteet ne kitkis,
- Silloin silmä iloton
- Surkumieltä itkis.
- Veljeytt’ ei nähdä sais
- Ihmislasten luona,
- Kaikki hyve tallaittais
- Jäljellä ois kuona.
- Kansat maansa ihanat
- Hurmehella valais,
- Tuhonajat kamalat
- Kaikkialle palais.
- Vapauden lippukin
- Poljettaisi multaan,
- Halvat kävis ohjihin
- Kruunuhun ja kultaan
- Niin se maahan asettuis
- Erheen yksinvalta,
- Harrain aatos kohouis
- Ahdistuksen alta.
- Niin se muuri synkeä
- Estäis valon matkaa,
- Talvenvalta hyytävä
- Voittoaan vois jatkaa.
- Niin se vihdoin himmenis
- Ihmisyyden ilta,
- Tähtein valoit vaimenis
- Sammuis taivahilta.
- Niin ne kuolis kukat pois,
- Vaipuis laulun helke,
- Metsät surumielin sois,
- Tummuis vetten velke.
- Niin ei mikään estää vois
- Aikaa onnetonta,
- Jos ei valvomassa ois
- Vartioita monta.
- Mutt’ on joukko lukuinen
- Valon valonteita,
- Jotka kautta aikojen
- Soittaa kanteleita.
- Soittaa ihmisrintoihin
- Lemmen puhtahimman,
- Ihanteet ja toivonkin,
- Uskon luottavimman,
- Uskon valon voittohon
- Ajan ongen alta,
- Uskon päivän koittohon
- Hengen taivahalta.
- – Soitto tuo se kasvakoon
- Vahvaksi kuin Vuoksi:
- Laajalti se kulkekoon
- Heikommankin luoksi!
- Kunnes nousis miljooniin
- Valonjoukon luku,
- Että suurna nähtäisiin
- Tämä ihmissuku.
- Kunnes kerran horjahtais
- Erhetysten pylväs.
- Uusi aika aukeais
- Kaunoinen ja ylväs!
Lähde: Työmies 21.3.1902.