Pankinjohtaja Albert Snellman löydetty kuolleena
Pankinjohtaja Alb. Snellmanin salaperäisen katoamisen synnyttämä arvoitus on nyt saatu ratkaistuksi ja on se otaksuma, ettei hra Snellman olisi mennyt pakoon, vaan päättänyt päivänsä, osoittautunut oikeaksi. Viime sunnuntaina klo 1 aikaan päivällä löydettiin näet pankinjohtaja Snellman kuolleena Santalahdesta rouva Hakulinin talon aidan vierestä. Hän oli ampunut browning-revolverilla suuhunsa ja oli kuula tunkeutunut ulos pään takaosasta. Tavattaessa oli vainaja istuvassa asennossa pää kallellaan vasemmalle puolelle ja revolveri vasemmassa kädessä. (Vainajan kuuluu olleen tapana ampuessaan laukaista pyssyn vasemmalla kädellä). Paikka, josta ruumis löydettiin, oli n. 20 sylen päässä rouva Hakulinin asuinrakennuksesta ja n. 150 etäisyydellä vainajan omasta asunnosta. Itsemurha lienee tapahtunut klo 2,15 lauantain vastaisena yönä päättäen siitä, että muuan Amurin kaupungin passissa ollut konstaapeli oli silloin kuullut revolverinlaukauksen Santalahdesta päin.
Ruumis kuletettiin vainajan kotiin.
Vainajan taskussa olleesta lompakosta löydettiin monien muiden paperien joukosta hänen puolisollen[1] osoittama sulettu kirje, jonka rouva Snellman avasi poliisimestarin ja etsivän poliisin komisarion läsnäollessa. Kirjeessä ilmoitti vainaja lopettavansa itsensä ja mainitsi samalla itsemurhan syyt. Näistä syistä ei meille kuitenkaan ole annettu mitään lähempiä tietoja. Ruumiinavausta ei toimitettane, koska viranomaisten mielestä itsemurhan syy mainitusta kirjeestä kylliksi selvästi ilmenee.
Pankinjohtaja Alb. Snellman oli syntynyt Raahessa 1871. Käytyään Raahen kauppaopistoa, siirtyi hän 1889 Pohjoismaiden osakepankin Tampereen konttorin palvelukseen ja pääsi pankin prokuristiksi 1891. 1896 valittiin hänet Tampereen kattohuopatehdas o. y:n isännöitsijäksi, mutta siirtyi 1900 jälleen pankkialalle, tullen Pohjoismaiden osakepankin Tampereen konttorin johtajaksi.
Vainaja oli kaupunkimme suurimpia liikemiehiä. Hän harrasti mitä erilaisimpia liikeyrityksiä ja osoitti toimissaan mitä suurinta työkykyä ja tarmoa. Niinpä oli hän G. A. Serlachius o. y:n (Mänttä), Leppäkosken tehtaiden o. y:n (Sortavala), Kankaan paperitehdas o. y:n, Kajaanin koski ja teollisuus o. y:n ja tamperelaisen O. y. Neptunin johtokuntain puheenjohtajana sekä johtokunnan jäsenenä Suomen sahanterätehdas O. y:ssä Tampereella, Tampereen telefooni o. y:ssä, o. y. Tiilessä ja Tampereen rohdoskauppa o. y:ssä.
Pankinjohtaja Snellman on nauttinut kaikin puolin suurta luottamusta ei ainoastaan Tampereella vaan muuallakin. Todistukseksi tästä mainittakoon, että hän erinäisten sovinto-oikeuksien puheenjohtajana on ratkaissut joukon vaikeita ja kauan kestäneitä riitoja. Myöskin on hänen järjestämiskykynsä ansioksi luettava se, että joukko heikkoja liikkeitä kaupungissamme on saatu vakavammalle pohjalle. Ja kaiken muunkin puolesta ansaitsee vainajan taloudellinen toiminta korkean arvolauseen.
Lähinnä jäivät vainajaa suremaan puoliso, o. s. Lilli Nikkonen ja neljä lasta.
Tarkastus Pohjoismaiden osakepankin täkäl. konttorissa on nyttemmin pääasiassa saatu loppuunsuoritetuksi. Kassa on laskettu ja huomattu asianmukaiseksi. Samoin ovat kaikki vekselit, konttokurantti-, laina- ja kassakreditiivikirjat läpikäyty, kaikki pantit ja muut vakuudet tarkastettu ja havaittu olevan asianmukaisessa kunnossa. Pankinjohtaja Snellmanin itsemurhan syy on siis kokonaan etsittävissä niistä vaikeuksista, joihin vainaja oli joutunut ollessaan henkilökohtaisissa suhteissa pankinjohtaja Idmanin kanssa.
puhuessaan mainitsee Tammerfors Nyheter m. m.: Viime vuoden lopulla oli pankinjohtaja Snellman pankinjohtaja Idmanilta saanut huostaansa erään yhtiön laskuun 100 kpl. F. Klingendahl & C:o O. Y:n osakkeita ensinmainitun yhtiön hra Idmanille myöntämän 100,000 mk. lainan vakuudeksi. Jo kauan aikaa sitten oli Idman ilmoittanut Snellmanille, että hän oli maksanut lainan takaisin ja toivoi senvuoksi vakuuksiakin takaisin. Snellman olikin hyvässä luottamuksessa antanut osakkeet Idmanille.
T. k. 6 pnä, siis päivää ennen itsemurhaa, sai Snellman kysymyksessäolevalta yhtiöltä kirjeen, jossa pyydettiin todistusta että osakkeet edelleen ovat Snellmanin hallussa panttina yhtiön saatavasta, jota siis ei ollut ensinkään tilitetty.
Tämä kohtasi kuin salamanisku pankinjohtaja Snellmania, joka oli uskonut, että asia jo aikaa sitten olisi ollut järjestetty.
Lähde
[muokkaa]Aamulehti tiistai 10.12.1912 s. 5.
Huomautukset
[muokkaa]- ↑ sic