Pankinjohtaja Nils Idmanin kavallukset
Suomen Yhdyspankin täkäläisessä konttorissa on eilisen päivän kuluessa luonnollisesti jatkettu alullepantua tarkastusta, mutta sen tuloksista eivät asianomaiset helposti ymmärrettävistä syistä ole vielä voineet tietoa antaa. Tutkimushan on päässyt vasta tuskin mihinkään mittaan eikä sen lopputulokset liene vielä osapuilleenkaan selvillä. Mitään poliisikuulustelua ei eilispäivän kuluessa kuulu toimitetun. Suurinta vaiteliaisuutta noudattavat asianomaiset kaikilla tahoilla eikä liikemaailmakaan tunnu toistaiseksi tietävän muuta kuin enemmän taikka vähemmän tosiperäisiä huhuja.
Yhdestä seikasta tunnutaan olevan selvillä. Se on se, että pankinjohtajan ei sovi asemassaan sekaantua syvemmälti teollisuus- ja liikemaailman toimintaan, koska hän täten tulee antaneeksi luottoa tavallaan omille yrityksilleen ollen tämä hänelle itselleen ja luottoa käyttävälle yleisölle vahingollista. Teollisuuden harjoittajana ja itse luottoa käyttävänä tulee pankinjohtaja antaneeksi toisille persoonallista luottoa ja vaatineeksi luottoa pankin liiketuttavilta, jommoinen asema ei voi olla terveellistä liikennöimistä.
Juuri tästä seikasta, hra Idmanin ominaisuudesta pankinjohtajana ja liikkeenharjoittajana, ovat johtuneet ne epäsäännöllisyydet hänen hoitamassaan pankinkonttorissa, joita parhaillaan tutkitaan. Minkälaatuisia nämä epäsäännöllisyydet itse kussakin tapauksessa ovat, siitä ei, kuten sanottu, vielä nykyänsä voida varmuudella mitään sanoa vaan vasta tutkimuksen päätyttyä. Olemme siis tilaisuudessa kertomaan vain sellaista, jota kulkupuheena kaupungilla liikkuu, ilman että meillä on voinut olla mitään tilaisuutta tarkastaa saamiemme tietojen todenperäisyyttä.
Suunnilleen samasta summasta käytetty väärin pankin arvopapereita.
Yhdyspankin Tampereen haarakonttorin kassassa kerrotaan olevan vajausta noin miljoona satatuhatta markkaa. Tämä seikka selittääkin osaltaan sen asianlaidan, jota Tampereen liikemiespiireissä viime aikoina ennätti tulla hyvinkin tunnetuksi, että nim. Yhdyspankin täkäläisessä konttorissa on vallinnut jo pitemmän ajan kroonillinen rahapula, vaikka pankin hallinnolle annettujen tietojen mukaan täällä olisi pitänyt olla alituisesti noin puolen miljoonan kassa. Tämän rahapulan auttamiseksi, joka epäilemättä on ollut seurausta siitä, että hra Idman on käyttänyt pankin varoja omiin tarpeisiinsa, on pankinjohtaja käyttänyt vääriä pankin arvopapereita hankkimalla varoja pankin nimessä[1] annetuilla postilähetysvekseleillä, talletustodistuksilla ja pankin haltuun luovutetuilla lainojen vakuuksilla. Niitä on pantattu toisiin rahalaitoksiin. Tämä pankin arvopaperien väärinkäyttö nousee huhun mukaan suunnilleen samaan määrään kuin edellä mainittu kassanvaillinkikin elikkä 1,100,000 markkaan.
Jotenkin laajoissa piireissä on oltu tietävinään, että hra Idman viime aikoina on erikoisilla ponnistuksilla koettanut pitää rahallista asemaansa yllä. Rahojen hankkijoille on maksettu huikeita palkkiosummia, kuulutaanpa erinäisten vekselienkin diskontauksista suoritetun pyöreitä summia. Edelleen on hra Idman käyttänyt omia tarkoituksiaan varten suuria blankovekseleitä eräiltä niistä firmoista, joissa hän on ollut osallisena, taikka yksityisiltä henkilöiltä. Kaikkien näiden määrä nousee kuuleman mukaan huikeisiin summiin; eilen illalla puhuttiin tässä suhteessa jo 4—5 miljoonasta markasta.
Arvattavati[2] on hra Idmanille rahojen hankinta tullut maksamaan paljoa[3] enemmän kuin hänen yksityinen elämänsä, joka tosin sekin on tiedetty loisteliaaksi ja ylelliseksi, mutta ei kuitenkaan siinä määrässä maksavaksi kuin hänen rahakeinottelunsa, jota on harjoitettu ehkä vähin kautta koko Suomen, mutta eritoten Tampereella, Helsingissä ja Turussa.
Pankinjohtaja Idman on vielä miehuusijässä. Hän on syntynyt Hatanpään kartanossa 23 p:nä syyskuuta 1858. Ylioppilaaksi tuli hän Hämeenlinnan lyseosta 1876, suoritti fil. kand. tutkinnon 1880 ja lakit. kand. tutkinnon 1884. Samana vuonna otettiin hänet auskultantiksi Turun hovioikeuteen. Virkamiesuraansa hän ei kuitenkaan jatkanut, vaan astui tekemänsä ulkomaanmatkan jälkeen Yhdyspankin Tampereen haarakonttorin alijohtajaksi 1885. Viisi vuotta myöhemmin pääsi hra Idman pankin johtajaksi. Hän on siis ollut Yhdyspankin Tampereen konttorissa 27 vuotta, niistä 22 pankin johtajana.
Pankinjohtaja Idman on ollut monissa suurissa liikeyrityksissä paikkakunnalla sekä osakkaana että johtokunnan jäsenenä. Niinpä on hän ollut O.Y. Klingendahl & C:n, Tampereen Pellava- ja rautateollisuus O.Y:n, Tampereen Puuvillateollisuus O.Y:n, Tampereen Kutomateollisuus O.Y:n, O.Y. Sommers, af Hällström & Walldensin ja O.Y. Valkeakosken johtokunnissa, yhtiössä Luukkonen ja Kumpp. sekä johtajana Oluttrustissa.
Kerroimme eilen, että väärennykset lienee saatu ilmi, kun huomattiin pankinjohtaja Idmanin väärentäneen maisteri Anton Elfwingin nimen erääseen 15,000 markan vekseliin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Maisteri Elfwing ilmoitti nim. meille eilen, ettei pankinjohtaja Idman hänen nimeänsä ole mihinkään vekseliin väärentänyt.
Saatujen tietojen mukaan saatiin väärennykset selville seuraavalla tavalla. Tuonnottain diskonttasi hra Idman Yhdyspankin Tampereen konttorissa erään 120,000 markan suuruisen vekselin, johon oli merkinnyt nimensä pari vakavaraista henkilöä: toinen niistä oli maisteri Anton Elwing[4] Tampereelta. Vekseli diskontattiin vastoin pääkonttorista annettuja määräyksiä. Vekselin johdosta syntyi epäilyksiä ja kysyttiin sentähden hra Idmanilta, oliko hän tarvinnut rahat omiin tarpeisiinsa. Hra Idman vastasi kieltävästi, ilmoittaen, että joku vekselin kirjoittaneista muista henkilöistä oli saanut rahat. Tähän vastaukseen ei kuitenkaan Helsingissä oleva pankin hallinto tyytynyt. Maisteri Elwing[5] sattui samaan aikaan oleskelemaan Helsingissä ja häneltä tiedusteltaessa saatiin tietää, että mainitut henkilöt olivat hra Idmanin pyynnöstä kirjoittaneet nimensä vekseliin auttaakseen hra Idmania, joka rahatkin sai. Tämän johdosta toimeenpantiin heti tutkimus, jonka tulos nyt tunnetaan.
Vielä ei voida sanoa vekseliväärennysten määrää. Mutta saatujen tietojen mukaan yksistään kauppaneuvos Klingendahlin nimi on väärennetty vekseleihin, joittenka summa nousee 450,000 markkaan, ja tilanomistaja F. Idmanin nimi noin 400,000 mkn vekseleihin. Lopulliset tiedot väärennettyjen vekselien luvusta ja suuruudesta saatanee pian. Tutkimus väärennysten johdosta jatkuu.
Pääsyynä siihen, ettei väärennyksiä ole aikaisemmin saatu selville, lienee se seikka, ettei pankin Tampereen konttorissa hra Idmanin määräyksen mukaisesti ole lähetetty ilmoituksia vekselien diskonttaamisesta hra Klingendahlille ja hra F. Idmanille.
Yllämainitut väärät vekselit on kaikki diskontattu Yhdyspankin Tampereen konttorissa.
Aikaisemmin on hra Idman, joka on toiminut Klingendahlin yhtiön johtajana, diskontannut joukon oikeitakin vekseleitä, joissa on ollut kauppaneuvos Klingendahlin nimi. Ne on jo aikoja sitten lunastettu.
Pankinjohtaja Idmanilla on kyllä ollut rahoja sijoitettuna huonoihin liikeyrityksiin ja on hän niiden kautta joutunut kärsimään tappiota, mutta hänellä on myöskin ollut osakkeita, kuten mainittu, paraimmissa[6] teollisuusyrityksissä ja ne ovat tuottaneet rahoille hyvän koron. Hänen vuositulonsa on laskettu vähintäin 150,000 mkaksi.
Mikäli olemme saaneet tietää, on pankinjohtaja Idman omiin tarkoituksiinsa käyttänyt pankin käteisiä varoja noin 1 milj. markkaa sekä sen haltuun uskottuja arvopapereita oman luottonsa tukemiseksi ehkä vieläkin suurempia summia. Niiden määrää ei kuitenkaan tällä hetkellä tiedetä. Pankin postilähetysvekseleitä on hän myöskin käyttänyt omiin tarkoituksiinsa, mutta nykyisin ei niitä liene yhtään liikkeellä. Suuria kavalluksia on siis olemassa, ja onkin pidättäminen tapahtunut juuri näiden perusteella.
on viime aikoina toimitettu paljon useammin kuin tavallisissa oloissa. Viimeksi toimitti tuomari J. O. Wasastjerna pankissa tarkastuksen viime viikon lopulla.
Pankinjohtaja Idmanin ilmoituksen johdosta että lähin syy hänen väärennyksiinsä on se, että hänen luottoaan erittäinkin Suomen pankissa ja Pohjoismaiden osakepankissa oli kiristetty, on Nya Pressenin puolesta — ilmoitettiin meille eilen iltapäivällä Helsingistä — puhuteltu mainittujen pankkien johtajia. Suomen pankin johtokunnan puheenjohtaja von Collan ilmoitti että pankinjohtaja Idman pitkän aikaa oli nauttinut Suomen pankissa erittäin laajaa luottoa. Mitään äkillistä luoton rajoittamista ei hra Collanin mielestä ollut tapahtunut. Pankki oli ainoastaan tavallisessa järjestyksessä antanut hra Idmanin ymmärtää, että rajatonta luoton laajentamista ei hänelle enää voitu myöntää. Tämä oli tapahtunut kuitenkin niin ettei Suomen pankki ollut edellyttänyt mitään epäsäännöllisyyksiä tai että hra Idman joutuisi jonkunlaiseen pulaan. Luoton rajoittaminen ei sen vuoksi ollut mitenkään jyrkkä, eikä siihen ollut sisältynyt muuttuvain olosuhteiden varteenottamista. Mitään pankinjohtaja Idmanin väärentämiä vekseleitä ei valtiopankin hallussa ole. Kysymykseen, eikö voisi pitää luonnottomana sitä seikkaa, että meillä yleensä luotonantajat suuremmassa laajuudessa ovat kiinnitettyinä kauppa- ja teollisuusyrityksiin, vastasi hra Collan, ettei hän periaatteen vuoksi anna tästä asiasta lausuntoaan. Asian tila on kuitenkin se, että ulkomailla, etenkin Saksassa, pankkien johtavat henkilöt harjoittavat suuressa määrässä yrittelijäisyyttä ja kuuluvat yritysten johtoon. Tätä selitettiin sillä, että pankit tässä tapauksessa, paremmin kuin muutoin, voivat seurata luottoa nauttivien liikkeiden toimintaa. Sitä seikkaa että rahalaitoksen johdossa oleva henkilö nauttii huomattavassa määrässä luottoa johtamassaan liikkeessä, on pidettävä hyleksittävänä.
Pohjoismaiden pankin johtaja von Pfaler oli sitä mieltä että mitään jyrkkää luoton rajoittamista ei ollut tapahtunut Pohjoismaiden osakepankissakaan. Pankki oli ainoastaan kieltänyt luoton laajentamisen ja vaatinut luotosta suurempaa vakuutta. Tämä oli tapahtunut sen johdosta, että Pohjoismaiden osakepankin johtokunta oli tullut vakuutetuksi siitä, ettei pankinjohtaja Idmanin ilmoittamat tiedot asemastaan olleet totuuden kanssa yhtäpitäviä. Hra Pfaler painosti[7] etteivät Pohjoismaiden osakepankin toimenpiteet hra Idmanin suhteen olleet johtuneet minkäänlaisista epäluuloista hra Idmania kohtaan.
Eilen jätti varatuomari Vilho Soivio pankinjohtaja N. Idmanin puolesta konkurssihakemuksen Pirkkalan tuomiokunnan tuomarille. Varatuomarit E. Ahlman ja V. Soivio määrättiin ottamaan pesä haltuunsa ja laatimaan luettelo pesän varoista ja veloista, mihin kulunee ehkä parisen viikkoa.
Velkoja pesässä on arvelujen mukaan n. 3 milj. mkaa. Omaisuudesta ei vielä ole tarkempaa tietoa, mutta luullaan ettei se läheskään tule vastaamaan velkoja.
kertovat viime tiedot seuraavaa: Pankinjohtaja Idmanin on havaittu kavaltaneen pankin kassaholvista n. 800,000 mkan arvosta pankin asiatuttavien pankkiin jättämiä toisten pankkien talletustodistuksia sekä antaneen n. 500,000 mkn arvosta talletustodistuksia tilittämättä pankille niistä saamiaan rahoja ja merkitsemättä niitä kirjoihin. Konttorin varoja on joutunut hänen haltuunsa ainakin 1,100,000 mkn arvosta. Ensinmainitut talletustodistukset kuuluvat olleen pankin hallussa vielä kevättarkastuksen aikana.
etsivässä osastossa kuuluu pankinjohtaja Idman kertoneen, ettei hän voi mitenkään muistaa kaikkia tekemiään väärinkäytöksiä. Niiden summat nousevat kumminkin vähintäin 3 miljoonaan markkaan, mutta voivat helposti nousta 5:teenkin miljoonaan.
Muuten kuuluu herra Idman nyttemmin olevan tyyni ja nukkuvan hyvin. Asioiden ilmitulon mukana on pitkäaikainen alituinen mielenjännitys lauennut.
Kaupungilla liikkui eilen tapahtumain johdosta toinen toistaan hurjempia huhuja, joilla oli ollut siipiä lentää toisiinkin kaupunkeihin. Pahimmat niistä voitiin kuitenkin heti konstateerata perättömiksi.
Helsingin pörssissä oli eilen suuressa määrässä huomattavana edellisen päivän tapaukset. Ostokurssit laskivat pitkin linjaa. Etupäässä oli tämä huomattavissa Yhdyspankin osakkeisiin nähden. Pankin vanhoja osakkeita, joitten ostokurssi merkittiin toissa päivänä 252 mk:ksi ja myyntikurssi 254 mksi 50 p., merkittiin eilen 226 ja 237 mk. kappale. Uudet osakkeet, joitten ostokurssi toissa päivänä merkittiin 246 markaksi, merkittiin eilen ainoastaan 220 markaksi, eikä mitään ostajia niille ilmaantunut.
Tampereen pellava- ja rautateollisuusosakeyhtiön osakkeita, nimellisarvo à 2,000 mk., myytiin eilen 2,574 markasta.
Lähde[muokkaa]
- Aamulehti perjantai 6.12.1912 s. 2–3.