Pankinjohtaja Nils Idmanin väärinkäytökset 3
edistyy sangen hitaasti ja riippuu se kokonaan Yhdyspankissa toimitettavan tarkastuksen joutumisesta. Varsinainen poliisikuulustelu voidaan alkaa vasta sitten kun tarkastus pankissa on saatu loppuunsuoritetuksi.
Suoranaisia väärennyksiä ei löytyne muita kuin kaksi ja ne Yhdyspankissa. Mutta sen sijaan voidaan useita muita petosrikoksia todeta. Mihin määrään nämä summat nousevat, siitä ei voida pitkään aikaan antaa lähempiä tietoja.
Mihin kavalletut ja anastetut varat ovat menneet, sitä on yhtä vaikeata vielä sanoa. Itse sanoo hra Idman liikeyrityksissä menettäneensä 3 milj. mk. ja ystäviensä vuoksi noin 4 milj. mk. Hän oli näiden ollessa pulassa antanut heille luottoa pankista ja kun he eivä[1] olleet voineet suorittaa takaisin lainojaan oli hänen itse täytynyt ne peittää. Sitäpaitsi on hän korkoina ja korkotappioina menettänyt noin yhden miljoonan markkaa.
Sikäli kun johtaja Idmanin kavalluksia ehditään tutkia, saadaan selville uusia värinkäytöksiä[2], joita hän on tehnyt rahoja saadakseen. Hän on m. m. myynyt tunnustamattomia vekselejä; hän on itse ainoastaan lyijykynällä merkinnyt vekseliin että se on hyväksytty sekä sen henkilön nimen alkukirjaimet, joka olisi sen hyväksynyt. Pankin henkilökunnalle on hän sittemmin ilmoittanut, että hän on tavannut sen henkilön, joka on luvannut tunnustaa vekselin ja että tämä hetken kuluttua tulisi sen tekemään, muta[3] myöskin että hän itse hei[4] tarvitsee rahat. Lankeamisilmoitusta ei pitäisi kuitenkaan lähettää vekselin tunnustajalle, vaan hänelle. Valitettava seikka on, että useita suuria vekselejä löytyy, joissa lienee joku oikea nimi.
Yksi johtaja Idmanin käyttämistä keinoista on, että hän on vekselikaavakkeen oikeaan kulmaan merkinnyt pienen summan, ja saanut siten jonkun ystävistään tunnustamaan vekselin. Sittemmin on hän täyttänyt kaavakkeen ja muuttanut summan lisäämällä nollan sekä sitten mennyt jonkun toisen ystävän luo, joka luullen tunnustajan tunnustaneen vekselin siinä näkyvälle summalle, on kirjoittanut itsensä asettajaksi. Sillä tavoin voi täten väärässä vekselissä olla kaksi oikeata nimeä.
Mikäli tähän saakka on voitu todeta, ovat johtaja Idmanin muihin pankkeihin myymät vekselit kaikki oikeita.
Sen johdosta, että on kerrottu pankinjohtaja Idmanilla olleen erittäin laajan toimivallan konttorissaan, on D. T. kääntynyt asianomaisten puoleen kyselyillä ja saanut kuulla, että väite, että pankinjohtaja Idmanilla olisi ollut rajaton luotonanto-oikeus sen nojalla, että hän meni henkilökohtaiseen takaukseen konttorin kaikista sitoumuksista on kaikkea perustetta vailla. Hän on kyllä osalle paikkakuntansa liikemiehistä mennyt täytetakaukseen yksityistapauksissa mutta mitään yleistä vastuunalaisuutta ei ole annettu tahi voitu pyytää.
Idmanilla oli aikoinaan melkoinen luotto pankissa, mutta sitä oli vähitellen vähennetty ja kokonaan lopetettu, sitten kuin pankin sääntöihin oli viime yhtiökokouksessa tehty määräys, että panikn[5] johtaja ei saa olla lainanottajana pankista.
Todistukseksi siitä, miten Idman käytti ystäviensä luottamusta mainittakoon, että eräs liikemies oli Tampereella diskontannut 40,000 mkan suuruisen vekselin Yhdyspankkiin lunastaakseen sen määrällä pienempiä vekseleitä. Mutta kun nämä eivät olleet vielä langeneet[6], oli Idman pyytänyt saada lainata rahat muutamaksi päiväksi. Tuttava antoi rahat Idmanille ilman mitään sitoumusta hyvässä luulossa ja sillä tiellään ovat nyt rahat.
Idmanin menettelystä pankin haarakonttorin kassan kanssa mainittakoon, että hän oli nostanut kassasta puoli miljoonaa mk. ja että ainoa todistus, mitä siitä on olemassa, on merkitseminen erääseen diskonttauslippuun. Nostaessaan rahoja oli Idman antanut lipun kassanhoitajalle ja luvannut seuraavana päivänä jättää vekselin asianmukaisilla nimillä varustettuna kassaan.
Idman oli saattanut erään helsinkiläisen juutalaisen liikemiehen, kun hän kävi Tampereella, merkitsemään nimensä 120,000 mkan suuruiseen vekseliin, joka parin uudistamisen kautta oli lyhennetty jo 40,000 mkaan, minkä suuruinen se nyt on. Idman oli kutsunut puheenaolevan liikemiehen luoksensa ja kohdellut häntä erittäin ystävällisesti.
Idman saattoi vähää ennen kuin petokset tulivat ilmi erään suuren tilanomistajan ja miljonäärin lupaamaan hänelle 800,000 mkan lainan. Lainanantaja matkusti Helsinkiin nostaakseen rahoja eräästä helsinkiläisestä pankista, mutta hänessä heräsi matkalla epäilyksiä Idmanin asioista. Hän ilmoitti sittemmin Idmanille, ettei hän voinutkaan myöntää lupaamaansa lainaa.
Jokunen päivä ennen pidättämistään antoi Idman erään tuttavansa toimeksi nostaa Suomen pankin täkäläisestä konttorista rahalähetyksen suuruudeltaan 300 tuhatta mk., jotka rahat Idmanin eräs toinen liiketuttava, muuan suurempi tilanomistaja ja liikkeen harjoittaja, jossain tarkoituksessa oli tämän Idmanin tuttavan nostettaviksi lähettänyt, vaikka ne oli tarkoitettu Idmanille. Idmanin tuttava, jonka nimelle rahat oli pantu, nostikin ne Suomen pankista ja antoi Idmanille. Idmanin vangitsemisen jälkeisenä päivänä, torstaina, soitettiin sanotulle tuttavalle eräästä asianajotoimistosta Helsingistä ja vaadittiin häneltä lähettäjän nimessä rahoja takaisin. Tämä kieltäytyi maksamasta sanoen antaneensa rahat Idmanille, kuten hänen oli tullut tehdäkin. Asianajotoimisto ilmoitti silloin, että rahat joka tapauksessa tullaan vaatimaan ja perimään nimelliseltä vastaanottajalta. Tämä ilmoitti silloin asiasta etsivälle poliisille, joka toimitti tutkimuksen. Tällöin rahojen lähettäjä myönsi, että rahat todella oli tarkoitettu Idmanille, vaikka lähetettiin toisen nimessä ja kautta, ja että koko takaisinvaatiminen oli aiheutunut jostakin väärinkäsityksestä!
Kun kaupungilla vallitseva hermostunut mieliala myöskin oli synnyttänyt huhua siitä, että pankinjohtaja Nils Idman, joka oli Tampereen vähittäismyynti ja anniskelu-osakeyhtiön johtokunnan puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa oikeutettu merkitsemään toiminimen, myöskin olisi kavaltanut sanotun yhtiön rahavaroja, niin yhtiön isännöitsijän eversti Carl von Kraemerin pyynnöstä yhtiön johtokunta on tarkastanut yhtiön kirjat ja rahavarat, vertaamalla niitä myöskin yhtiön tileihin pankissa. Tällöin on johtokunta havainnut, että yhtiön kirjat ja raha-asiat ovat täysin selvässä kunnossa, joten siis pankinjohtaja Idman ei ole yhtiölle aiheuttanut tappiota tai ikävyyksiä missään muodossa.
Häm. San. kertoo, että pankinjohtaja Idman olisi joku aika sitten saanut kolmelta H:linnan rahamieheltä lainaksi yhteensä 100,000 mk. Eräästä hämeenlinnalaisesta pankista kerrotaan hänen myös saanen[7] rahoja.
Saman lehden tietämän mukaan tulevat muutamat hämeenlinnalaiset kärsimään Idmanin petoksen takia.
Koska maakunnassa kiertelee sellainenkin eriskummallinen huhu, että Suomen Yhdyspankin Tampereen konttori olisi suljettu, niin tulee mainita, että sanottu konttori on auki kuten aina ennenkin ja toimii säännöllisesti kaikissa pankkiasioissa.
Kun pankinjohtaja J. O. Wasastjerna tuli Yhdyspankin pääkonttorista Helsingistä lauvantaina ennen Idmanin vangitsemista Tampereelle tarkastaakseen täkäläistä pankinkonttoria seuraavana päivänä, oli aikomus pitää hänen tulonsa kokonaan salassa. Mutta jollain tavalla oli Idman kuitenkin saanut tietää asiasta ja kutsui varhain sunnuntai-aamuna neiti Högmanin pankin konttoriin, jossa kirjoitettiin 800,000 markan postiremissivekseli, jonka Idman ja neiti Högman yhdessä allekirjoittivat. Tämä vekseli mukanaan meni Idman sittemmin heti Suomen pankin täkäläisen komisarion Lindebladin kotiin ja kertoi, että hän, Idman, edellisenä päivänä oli unohtanut lähettää sanotun summan eräälle pankin asiatuttavalle, joka oli suuressa hädässä, ellei hän vielä samana päivänä saanut rahoja. Pyysi L:n antamaan hänelle rahat vekseliä vastaan. Hra Lindeblad uskoi Idmanin kertomukseen, meni hänen kanssaan Suomen p:kin konttoriin, jonne myös kutsuttiin pankin kasööri ja yksi diskonttokomitean jäsenistä. Täällä maksettiin sittemmin Idmanille, kasöörin ankarista vastalauseista huolimatta, rahat, joten samana päivänä myöhemimn[8] Yhdyspankissa tapahtuneessa tarkastuksessa kassa oli säännöllinen. Seuraavana päivänä oli Idman varmaankin maksanut L:lle takaisin rahat, koska keskiviikkona, Idmanin vangitsemispäivänä, tapahtuneessa uudessa tarkastuksessa epäsäännöllisyydet tulivat ilmi, kun Idman ei enää saanut rahoja. Hra Lindeblad on nyttemmin saanut yhden kuukauden virkavapauden.
Suomen Pankin valtuusmiehet ovat eilen käsitelleet Suomen pankin täkäläisen konttorin johtajan suhtautumista asiaan ja päättäneet:
Suomen pankin valtuusmiehet ovat harkinneet, ettei asian nykyisellä kannalla ollessa voi ratkaista kysymystä onko pankinkomisario Lindebladia vastaan nostettava virkasyyte, mutta katsoivat pankkivaltuusmiehet pankin edun vaativan, että herra Lindeblad ei toistaiseksi toimita virkaa, jonka tähden he odottavat, että hän hakee virkavapautta, ja on tämä päätös pankin johtokunnan tiedoksi saatettava.
Lähde
[muokkaa]Aamulehti keskiviikko 11.12.1912 s. 4.