Perho ja ruusu (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perho ja ruusu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ruusu kalpenee ja murtuu,
Maahan painaa pään.
Perho syksyn alle turtuu,
Alle myrsky-sään.
Saako perho taas ja konsa
Leikkinsä ja puolisonsa?
Konsa sorto
Loppuu? horto
Ruusun silmät jättänee?
Kesän lapset miekkosina
Vietti aikojaan;
Häirinnyt ei vaara, kina
Heidän onneaan.
Onnellisna suuteloistaan,
Armastel’ ne toinen toistaan
Täynnä rauhaa
Tyyntä, lauhaa –
Senpä kalma häiritsee!
Kuinka vartookin ja uottaa,
Eipä herää nää.
Ei voi lemp’, ei kevät tuottaa
Heille elämää.
Mutta heidän haudaltansa
Virkoo uusi ruusukansa,
Mullan päällä
Suvi-säällä
Uudet perhot liehuilee.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.