Perho ja ruusu (Forsman)
| Perho ja ruusu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Ruusu kalpenee ja murtuu,
- Maahan painaa pään.
- Perho syksyn alle turtuu,
- Alle myrsky-sään.
- Saako perho taas ja konsa
- Leikkinsä ja puolisonsa?
- Konsa sorto
- Loppuu? horto
- Ruusun silmät jättänee?
- Kesän lapset miekkosina
- Vietti aikojaan;
- Häirinnyt ei vaara, kina
- Heidän onneaan.
- Onnellisna suuteloistaan,
- Armastel’ ne toinen toistaan
- Täynnä rauhaa
- Tyyntä, lauhaa –
- Senpä kalma häiritsee!
- Kuinka vartookin ja uottaa,
- Eipä herää nää.
- Ei voi lemp’, ei kevät tuottaa
- Heille elämää.
- Mutta heidän haudaltansa
- Virkoo uusi ruusukansa,
- Mullan päällä
- Suvi-säällä
- Uudet perhot liehuilee.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.