Perustuslakivaliokunnan kirjelmä korkeimmasta oikeudesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1917. – V. M. – Esitys N:o 6.


SUOMEN EDUSKUNNAN

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA.

Liite.
Helsingissä,
29 p. kesäkuuta 1917.


L a k i v a l i o k u n n a l l e.


Kirjelmällä tämän kesäkuun 9 päivältä on Lakivaliokunta pyytänyt Perustuslakivaliokunnan lausuntoa siitä, missä määrin Hallituksen esityksissä N:o 6 ja 7 olevat lakiehdotukset Korkeimmasta Oikeudesta ja Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta ehkä sisältävät säännöksiä, joiden voidaan katsoa koskevan perustuslakia, ja olisiko säännös, joka velvoittaisi mainittujen tuomioistuinten jäsenet määräikään tultuansa eroamaan virastaan, senlaatuinen.

Perustuslakivaliokunnan mielestä eivät lakiehdotukset Korkeimmasta Oikeudesta ja Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta sisällä säännöksiä, joiden voitaisiin katsoa koskevan perustuslakia.

Valiokunnassa on tosin huomautettu, että 1772 vuoden Hallitusmuodon 8 §:n mukaan tuli Oikeusrevisionissa, samaten kuin 1789 vuoden Yhdistys- ja Vakuuskirjan 2 kohdan mukaan Korkeimmassa Oikeudessa hallitsijalla olla kaksi ääntä, ja että Yhdistys- ja Vakuuskirjan 2 kohdan mukaan tuli Korkeimmassa Oikeudessa olla jäseninä sekä aatelisia että aatelittomia miehiä.

Tämän johdosta on kuitenkin otettava huomioon, että kun hallitsija, Suomen tultua yhdistetyksi Venäjän kanssa, tuli olemaan vieras maan oikeuslaitokselle ja lisäksi asui maan ulkopuolella, oli itsestään selvää, ettei hän voinut ottaa henkilökohtaisesti osaa lainkäyttöön eikä olla jäsenenä korkeimmassa tuomioistuimessa. Tämä perustuslain mukaan hallitsijalle kuuluva oikeus täytyy siis katsoa jo tuona ajankohtana lakanneen olemasta voimassa. Niinpä ei myöskään Hallituskonseljin ohjesäännössä 18 päivältä elokuuta 1809 eikä Senaatin ohjesäännössä 13 päivältä syyskuuta 1892 mitään mainita tästä hallitsijan oikeudesta. Vieläpä katsottiin niissä voitavan antaa kenraalikuvernöörille oikeus ottaa osaa oikeusosaston tuomitsemistoimintaan eräänlaisissa asioissa. Hallitsijat eivät myöskään ole kuluneena yli sadan vuoden aikana sanottua oikeutta koskaan käyttäneet. Näin ollen on puheena oleva perustuslain säännös menettänyt voimansa, eikä siis voi olla esteenä kysymyksessä olevalle lainsäädäntötoimenpiteelle, sitäkin vähemmän kun hallitsijaa ei enää ole olemassa.

Mitä taas tulee siihen huomautukseen, että Korkeimmassa Oikeudessa perustuslain mukaan tulisi olla myöskin aatelisia, niin esityksessä oleva lakiehdotus ei sisällä mitään määräyksiä oikeuden jäsenten säädystä, eikä siis muuta tai kumoa sitä, mitä tässä suhteessa on katsottava perustuslain mukaan voimassa olevan. Sitä paitsi voidaan katsoa Yhdistys- ja Vakuuskirjan mainitun säännöksen käyttämättömyyden perusteella menettäneen voimansa. Tosin Hallituskonseljin ohjesäännössä vuodelta 1809 oli tämä perustuslain määräys vielä huomioon otettu, mutta kun käytännössä tuon tuostakin poikettiin siitä ja yleinen oikeuskäsitys maassa muuttui, menetti sanottu säännös merkityksensä, eikä Senaatin ohjesäännössä vuodelta 1892 enää mitään huomiota kiinnitetty oikeusosaston jäsenten säätyyn.

Lakiehdotus Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta sisältää vain sellaista uudistusta koskevia säännöksiä, joka olisi ilman perustuslain muutosta aikaan saatavissa. Eräitä hallinnollisen lainkäytön aloja on jo aikaisemminkin yleisellä lailla säännöstelty katsomatta asian koskevan perustuslakia.

Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, olisiko säännös, joka velvoittaisi Korkeimman Oikeuden ja Korkeimman Hallinto-oikeuden jäsenet määräikään tultuansa eroamaan virasta, perustuslakia koskeva, ei Valiokunnan mielestä sellaiseen käsitykseen ole aihetta, koska on kysymys uudesta vasta perustettavasta virkakunnasta.

Viitaten siihen, mitä edellä on esiintuotu, Perustuslakivaliokunta saa käsityksenään lausua,

etteivät yllämainitut lakiehdotukset Korkeimmasta Oikeudesta ja Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta sisällä säännöksiä, jotka koskevat perustuslakia, sekä
ettei myöskään säännös, joka velvoittaisi mainittujen tuomioistuinten jäsenet määräikään tultuansa eroamaan virasta, sisältäisi poikkeamista perustuslain säännöksistä.


Perustuslakivaliokunnan puolesta:
Yrjö Mäkelin.
_______________


Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Y. Mäkelin ja jäsenet Ingman, Alkio, Estlander, Kuusinen, Nevanlinna, Pennanen, Rantanen, F., Retulainen, Tuomi ja Wiik, K. H. sekä varajäsenet Kujala, Nurmela, Ståhlberg, Suosalo ja Tirkkonen.

_______________


Katso myös[muokkaa]