Perustuslakivaliokunnan mietintö numero 9 vuonna 1917

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintö 9/1917.


Perustuslakivaliokunnan mietintö N:o 9 Hallituksen esityksen johdosta, joka sisältää ehdotuksen laiksi erinäisten asiain siirtämisestä Suomen senaatin ja kenraalikuvernöörin ratkaistavaksi.

Eduskunta on pöytäkirjanotteella kuluvan kesäkuun 12 päivältä Perustuslakivaliokuntaan valmistelevaa käsittelyä varten lähettänyt Hallituksen esityksen N:o 9. Samalla on Valiokunta saanut vastaanottaa otteen lähetekeskustelussa syntyneestä pöytäkirjasta.

Esityksessä Venäjän Väliaikainen Hallitus on Suomen Eduskunnalle tehnyt ehdotuksen erinäisten keisarin ja suuriruhtinaan päätösvaltaan kuuluneiden Suomen asiain siirtämisestä Suomen senaatin ja kenraalikuvernöörin ratkaistavaksi.

Valiokunta puolestaan myös pitää nykyisessä asiaintilassa tärkeänä, että maan hallitusasiain hoito toistaiseksi, kunnes kysymys Suomen ja Venäjän välisestä suhteesta tulee ratkaistuksi, järjestetään sopimusluontoisen lain kautta, jonka Venäjän Väliaikainen Hallitus hyväksyy Venäjän puolesta ja Eduskunta Suomen puolesta, ja jonka kautta enin osa keisarin ja suuriruhtinaan päätösvaltaan kuuluneita Suomen asioita siirretään Suomen hallituksena olevan senaatin talousosaston lopullisesti ratkaistavaksi.

Kysymys Suomen ja Venäjän välisen oikeussuhteen muuttamisesta on ratkaistava myöhemmin. Suomen kansa toivoo, että se tulee ratkaistuksi myöntämällä Suomelle valtiollisen itsenäisyyden oikeus. Nyt käsiteltävänä olevalla lailla sitävastoin tarkoitetaan ainoastaan väliaikaista Suomen hallitusasiain hoidon järjestelyä, pyrkimättä muuttamaan Suomen ja Venäjän välisen voimassaolevan oikeussuhteen perusteita.

Tältä kannalta katsoen näyttää asianmukaiselta, että nyt keisarivallan kukistuttua myönnetään väliaikaisen järjestelyn ajaksi Venäjän hallitusvallalle kohtuullisen laaja veto-oikeus takeeksi siitä, ettei Suomen senaatille siirtyvän hallitusvallan käytössä loukata Venäjän etuja eikä Venäjän kansalaisten ja laitosten oikeuksia Suomessa, eikä myöskään Venäjän ja Suomen välistä oikeussuhdetta. Sitävastoin Valiokunnan käsityksen mukaan Venäjän hallitukselle ei voida myöntää oikeutta olla Suomen korkeimpana hallitusvaltana.

Esityksessä on nähtävästi lähtökohtana edellytys, että oikeus korkeimman vallan käyttöön Suomen sisäisissäkin asioissa jo on eduskunnan myöntämättä, siirtynyt Venäjän hallitukselle. Tämä edellytys, kuten Perustuslakivaliokunta näillä valtiopäivillä eräässä aikaisemmassa lausunnossaan on osoittanut, ei Suomen valtiosäännön mukaan ole oikea.

Silloin kun Suomi joutui, omalla valtiosäännöllä varustettuna, sisäisissä asioissaan itsenäisenä valtiona, yhteyteen Venäjän kanssa, tuli Suomen valtiosäätyjen suostumuksella voimaan, että Venäjän keisari oli oleva samalla Suomen suuriruhtinas. Sen kautta ei Suomen ja Venäjän hallitusvalta kuitenkaan tullut yhtenäiseksi, sillä yhteinen hallitsija tuli kummassakin maassa kannattamaan eri oikeuspersonallisuutta. Suomen hallitsijana hän käytti Suomen julkista valtaa, ja missä laajuudessa hän on ollut oikeutettu sitä käyttämään, on ollut määrättynä Suomen perustuslaeissa.

Kun Venäjällä nyt on keisarivalta kukistettu, on siitä seurannut, ettei Suomellakaan enää ole monarkkia. Muussa suhteessa ei Venäjällä tapahtunut vallankumous ole muuttanut Venäjän ja Suomen välistä oikeussuhdetta. Niinpä ulkopolitiikan asioissa Suomenkin osalta kuuluu valta edelleen Venäjän valtiovallalle, siis tätä nykyä Väliaikaiselle Hallitukselle. Mutta sisäisissä asioissaan Suomi valtiosääntönsä perustuksella on alunpitäen ollut vapaa ja riippumaton Venäjän hallituslaitoksista, kuten eduskunnan lausunnoissa on viime vuosina usein osoitettu, eivätkä Suomen suuriruhtinaalle ennen kuuluneet oikeudet ole, ilman Suomen suostumusta, voineet siirtyä sellaisellekaan Venäjän hallitukselle, kuin Väliaikainen Hallitus on. Venäjälle on tosin kuulunut säätää kruununperimyksestä sekä hallitsijan vallan käytöstä keisarin ja suuriruhtinaan alaikäisyyden aikana tahi hallitsijan ollessa estettynä valtakunnan hallitusta hoitamasta. Mutta mikään tällainen tapaus ei nyt ole kysymyksessä, koska on poistettu monarkinen valta, joka oli edellytettynä niin Venäjän kuin Suomenkin perustuslaeissa; kysymys siitä, mikä valtiomuoto Venäjällä tulee voimaan, on siellä nyt täysin avonaisena. Venäjän Väliaikainen Hallitus ei niin ollen ole mikään entisen monarkisen valtiomuodon elin, jota saattaisi verrata holhoojahallitukseen ja jolle itsestään kuuluisi myös Suomen suuriruhtinaalla olleen vallan käyttäminen. Tämän vallan siirtäminen Venäjän hallitukselle olisi edellyttänyt Suomen perustuslakien muuttamista, joka ei ole voinut tapahtua ilman eduskunnan suostumusta.

Nykyinen asiantila vaatii Suomen suuriruhtinaan entisen toimivallan siirtämistä toisille valtioelimille. Mutta jos esityksessä ehdotettu osa tätä toimivaltaa siirrettäisiin, vaikkapa vain väliaikaisesti, Venäjän hallitusvallalle, joka on Venäjän lakien alainen ja riippuvainen Venäjän lainsäädäntölaitoksista, tietäisi se Suomen valtiosäännön mukaisen oikeuden arveluttavaa supistamista ja maamme valtioaseman horjuttamista. Tämän aseman säilyttämiseksi on hallitusvalta Suomen sisäisissä asioissa nyt jätettävä Suomen valtioelimien käytettäväksi.

Tämän mukaisesti on Valiokunta muuttanut esitykseen sisältyvää lakiehdotusta.

Säädettävän väliaikaisen järjestelyn ajaksi ehdotetaan myönnettäväksi Venäjän hallitusvallalle oikeus nimittää Suomen kenraalikuvernööri ja hänen apulaisensa sekä hyväksyä senaatin talousosaston esityksestä virkaan ministerivaltiosihteeri ja tämän apulainen. Senaatin talousosaston jäsenten ja prokuraattorin nimittämisen kenraalikuvernöörin toimesta, eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä, ehdottaa Valiokunta hyväksyttäväksi esityksen mukaan, kuitenkin sillä lisäyksellä, että eduskunta tahi, valtiopäiväin väliajalla, eduskunnan valtuuttama valiokunta esittää henkilöt näihin toimiin. Sitä paitsi on lakiin lisätty nimenomainen määräys siitä, että senaatin jäsenten tulee erota, jos eduskunta lausuu senaatille epäluottamuksensa.

Kun keisarin ja suuriruhtinaan oikeus valtiopäiväin kokoonkutsumiseen ja lopettamiseen sekä eduskunnan hajoittamiseen ja uusien vaalien määräämiseen on lakannut, olisi Valiokunnan mielestä senaatin talousosastolle siirrettävä oikeus ylimääräisten valtiopäiväin kokoonkutsumiseen, mutta varsinaisten valtiopäiväin alkaminen säädettävä tapahtumaan, samoin kuin eräissä muissa maissa on laita, ilman erityistä kutsumusta. Eduskunnan asiana olisi päättää milloin valtiopäivät ovat lopetettavat.

Mitä erityisesti eduskunnan hajoittamisoikeuteen tulee, ei sitä Valiokunnan mielestä voida myöntää Venäjän hallitukselle, enempää kuin Suomen senaatille. Varsinkin tarkoitetun väliaikaisen järjestelyn voimassaoloaikana vaatii maan menestyksen valvominen, ettei kansaneduskuntaa voida hajoittaa millään eduskunnan ulkopuolelta lähtevällä määräyksellä. Sen sijaan on toistaiseksi, kunnes Suomen uusi hallitusmuoto on säädetty, jätettävä eduskunnan itsensä käytettäväksi oikeus tarpeen vaatiessa Valtiopäiväjärjestyksen 18 §:n mukaisesti määrätä uudet vaalit toimitettaviksi.

Venäjän hallitusvallalle myönnettävä veto-oikeus senaatin päätösvaltaan siirrettävissä asioissa ulottuisi Valiokunnan ehdotuksen mukaan sellaisiin senaatin päätöksiin, joiden kenraalikuvernööri ja Venäjän hallitusvalta katsovat loukkaavan Venäjän etuja taikka Venäjän kansalaisten tahi laitosten oikeuksia Suomessa taikka Venäjän ja Suomen välistä oikeussuhdetta. Säännös tästä sisältyy lakiehdotuksen 4 §:ään. Valiokunnan mielestä olisi vain tarpeetonta ja hankalaa monimutkaisuutta, että Venäjän hallituksen tarkastettavaksi lähetettäisiin, kuten esityksessä käytetty sanamuoto näyttää tarkoittavan, sellaisetkin senaatin päätökset, joiden Venäjän hallituksen nimittämä kenraalikuvernööri tosin voi katsoa Venäjän etuja koskevan, vaikka ei ensinkään niitä loukkaavan. Samoin on Suomessa olevia Venäjän kansalaisia tai laitoksia koskevissa asioissa tarpeetonta viivyttää senaatin päätöksen voimaanastumista sen jälkeen kuin kenraalikuvernööri on ilmoittanut, ettei hän katso näiden oikeuksia sen kautta loukattavan.

Kun senaatin päätös saatetaan Venäjän hallitusvallan tietoon, on Suomen hallituksen hoidon kannalta tärkeää, ettei sen kautta asiain ratkaisu viivästy tarpeettoman kauvan. Sen vuoksi Valiokunta pitää tarpeellisena ehdottaa lakiin kohtuullisen määräajan Venäjän hallituksen mielipiteen ilmoittamista varten. Tärkeää on myöskin, että Venäjän hallitusvalta, milloin se vastustaa senaatin päätöstä, ilmoittaa, miten ja missä kohdin se katsoo päätöksen loukkaavaksi, jotta senaatti tietäisi mitä näkökohtia asiaa järjestettäessä on huomioon otettava.

Venäjän hallitusvallalle myönnettävää veto-oikeutta ei kuitenkaan kohtuudella voida vaatia ulotettavaksi kaikkiin senaatin toimivallan piiriin siirrettäviin asioihin. Myöskin esityksen perusteluissa on lueteltu joukko Suomen asioita, jotka tulisivat olemaan senaatin lopullisesti ratkaistavia. Sellaisina on mainittu tulo- ja menoarvion vahvistaminen sekä varojen myöntäminen sen yli, kirkolliskokouksen päätösten vahvistaminen, kysymykset uusista yleisistä laitoksista ja virastoista, eläkkeiden ja armolahjojen myöntäminen, armahdusoikeus, virkanimitykset sekä yliopistoa koskevat asiat.

Valiokunnan mielestä olisi lakiin otettava nimenomainen määräys siitä, että näissä asioissa senaatin päätöksestä ei ole tarpeen pyytää kenraalikuvernöörin lausuntoa taikka saattaa päätöstä Venäjän hallitusvallan tietoon. Saman määräyksen alaisiksi olisi saatettava vero- ja tulliasiat sekä valtionomaisuuden hallintoa koskevat kysymykset, jotka ovat oleellisessa yhteydessä tulo- ja menoarvion vahvistamisen kanssa. Kuitenkin ovat kysymykset uusien tai korotettujen tullien asettamisesta Venäjältä Suomeen tuotaville tavaroille sen luontoisia, että niistä olisi hankittava kenraalikuvernöörin lausunto. Kohtuullista on jättää Suomen valtioelimien vapaasti päätettäviksi myöskin työväenlainsäädäntöasia sekä koululaitosta, lukuunottamatta venäläisiä kouluja, koskevat asiat.

Edellä esitetyn nojalla Valiokunta kunnioittaen ehdottaa,

että Eduskunta hyväksyisi Venäjän Väliaikaisen Hallituksen esittämän lakiehdotuksen näin kuuluvana:


L a k i
erinäisten asiain siirtämisestä Suomen senaatin ja kenraalikuvernöörin ratkaistavaksi.

Täten säädetään: Kunnes kysymys Venäjän ja Suomen välisestä oikeussuhteesta tulee Eduskunnan päätöksen mukaisesti ratkaistuksi taikka muuten Eduskunnan myötävaikutuksella toisin säädetään, määrätään täten Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:n säätämässä järjestyksessä, seuraavaa:

1 §.

Suomen senaatin talousosaston lopullisesti ratkaistavaksi siirretään, alempana tässä laissa mainituilla rajoituksilla ja ehdoilla, ne Suomen asiat, jotka keisari ja suuriruhtinas tätä ennen voimassaolleiden säännösten mukaan on ratkaissut Suomen lainsäädännön ja hallinnon järjestyksessä (poist.).

2 §.

Venäjän hallitusvalta nimittää kenraalikuvernöörin ja hänen apulaisensa, sekä hyväksyy Suomen senaatin talousosaston esityksestä virkaan ministerivaltiosihteerin ja hänen apulaisensa (poist.).

Kenraalikuvernööri nimittää senaatin talousosaston jäsenet ja prokuraattorin Suomen eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä, jotka eduskunta tai valtiopäiväin väliaikana eduskunnan valtuuttama valiokunta esittää. Jos eduskunta lausuu senaatille epäluottamuksensa, tulee senaatin jäsenten erota.

Kenraalikuvernöörin asiana on (poist.) määrätä kansliansa virkamiehet.

3 §.

Eduskunta kokoontuu varsinaisille valtiopäiville ilman erityistä kutsumusta ja päättää, milloin valtiopäivät ovat lopetettavat. Kunnes Suomen uusi hallitusmuoto on säädetty, käyttää eduskunta oikeutta Valtiopäiväjärjestyksen 18 §:n mukaisesti määrätä uusien vaalien toimittamisesta ja eduskunnan hajaantumisesta.

4 § (3 §).

Tämän lain mukaan senaatin talousosaston ratkaistavaksi siirtyneissä asioissa, ei kuitenkaan niissä, jotka mainitaan 5 §:ssä, pyydettäköön, ellei senaatin päätös asiassa ole hylkäävä, kenraalikuvernöörin lausuntoa siitä, katsooko hän senaatin päätöksen loukkaavan Venäjän etuja taikka Venäjän kansalaisten tahi laitosten oikeuksia Suomessa taikka Venäjän ja Suomen välistä oikeussuhdetta. Jos kenraalikuvernööri ilmoittaa, ettei hän senaatin päätöstä senlaatuiseksi katso, astuu se voimaan. Päinvastaisessa tapauksessa joko päätös asiassa rauetkoon taikka senaatin talousosasto saattakoon päätöksensä Venäjän hallitusvallan tietoon.

Jos Venäjän hallitusvalta tällöin vastustaa senaatin päätöstä ilmoittaen, missä kohdin se loukkaa Venäjän etuja taikka Venäjän kansalaisten tahi laitosten oikeuksia Suomessa taikka Venäjän ja Suomen välistä oikeussuhdetta, raukeaa päätös asiassa. Ellei sellaista ilmoitusta ole annettu kuuden kuukauden kuluessa siitä kuin asia on Venäjän hallitusvallan tietoon saatettu, astuu senaatin päätös voimaan.

5 §.

Kenraalikuvernöörin lausunnon hankkiminen ja asian esittäminen Venäjän hallitusvallalle ei ole tarpeen, kun ovat kysymyksessä

tulo- ja menoarvion vahvistaminen sekä varojen myöntäminen sen yli;
vero- ja tulliasiat, lukuunottamatta kysymyksiä uusien tai korotettujen tullien asettamisesta Venäjältä tuotaville tavaroille;
valtionomaisuuden hallintoa koskevat asiat;
kirkolliskokouksen päätösten vahvistaminen;
yliopistoa ja koululaitosta, lukuunottamatta venäläisiä kouluja, koskevat asiat;
työväenlainsäädäntöasiat;
kysymykset uusista yleisistä laitoksista ja virastoista;
virkanimitykset;
eläkkeiden ja armolahjojen myöntäminen; sekä
armahduksen myöntäminen.
____________________


Valiokunta ehdottaa,

että Eduskunta päättäisi julistaa asian kiireelliseksi.

Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 1917.

_____________________


Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Y. Mäkelin, jäsenet Ingman, Alkio, Estlander, Hultin (osittain), Karhinen (osittain), Kurkinen, Kuusinen, Nevanlinna, Pennanen, Rantanen, F., Repo, Retulainen, Tuomi ja Viik, K. H. sekä varajäsenet Kujala, Nurmela (osittain), Ståhlberg, Suosalo, Tirkkonen (osittain) ja Watanen.


Huomautus[muokkaa]

Mietintöön liittyy vastalauseita.