Pessimismiä

Pessimismiä. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Hitaasti väistyy hanget huhtikuun,

ja raskahasti pilvet liikahtaa.

Lumellaan talvi kietoo metsän puun,

jäävaippa järven selkää verhoaa.

Vain vaivoin aurinkoisen vilahdus

leviää yli kahlehditun maan.

Käy hiljainen ja mykkä huokaus

kuin ihmisen, mi hautoo murheitaan.

Nyt liekö ketään, joka seisahtuu

ja katsein toivehikkain tähyää

ja suven kukkasista uneksuu,

kuvaset keksii, joit ei toiset nää.

Ketäänkö lie, mi kuulee sävelet

etäisten ehompien seutujen? –

On kylmää, sulamatta kinokset

ja niitten alla maa niin saastainen.

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.