Pienet puutarhurit

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pienet puutarhurit.

Kirjoittanut Immi Hellén


On paahtava päivänkilo,
on päivä heinäkuun.
Nyt raikaa ilmassa ilo
ja laulaa lehvät puun.
Ja Tauno ynnä Heikki
on kotitarhassaan.
Ja siinä työ ja leikki
käy yhtä mieluisaan.
He siellä maata muokkaa,
pois kivet vääntävät.
Ja lapiota, kuokkaa
he innoin käyttävät.
Ei aikaa – tanner karu
Jo puhkee kukkihin.
Niin on kuin kaunis taru
tää toimi tarhurin.
Vaan äidin kukkalava
jo nääntyy janoissaan,
siis sit’ on juotettava –
kas Heikkipoikaa vaan!
Hän suihkun kirkkaan antaa
nyt sille kannustaan.
Ja Tauno toista kantaa,
saa hennot virkoomaan.
Oi, armas oma soppi,
pien’ tarha lapsuuden!
Sua rakastamaan oppi
jo sydän poikasen.
Se tunne vuotten taaksi
sun tietäs seurailee.
Ja kerran isänmaaksi
tuo tarha laajenee.

1927.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.