Pienet puutarhurit
| Pienet puutarhurit. Kirjoittanut Immi Hellén |
- On paahtava päivänkilo,
- on päivä heinäkuun.
- Nyt raikaa ilmassa ilo
- ja laulaa lehvät puun.
- Ja Tauno ynnä Heikki
- on kotitarhassaan.
- Ja siinä työ ja leikki
- käy yhtä mieluisaan.
- He siellä maata muokkaa,
- pois kivet vääntävät.
- Ja lapiota, kuokkaa
- he innoin käyttävät.
- Ei aikaa – tanner karu
- Jo puhkee kukkihin.
- Niin on kuin kaunis taru
- tää toimi tarhurin.
- Vaan äidin kukkalava
- jo nääntyy janoissaan,
- siis sit’ on juotettava –
- kas Heikkipoikaa vaan!
- Hän suihkun kirkkaan antaa
- nyt sille kannustaan.
- Ja Tauno toista kantaa,
- saa hennot virkoomaan.
- Oi, armas oma soppi,
- pien’ tarha lapsuuden!
- Sua rakastamaan oppi
- jo sydän poikasen.
- Se tunne vuotten taaksi
- sun tietäs seurailee.
- Ja kerran isänmaaksi
- tuo tarha laajenee.
1927.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.