Pieni metsämies
Ulkoasu
Pieni metsämies. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Pien’ Lauri läksi metsällen,
- hän pisti päähän myssyn
- ja miehen lailla kätehen
- hän otti jousipyssyn.
- Hihei, nyt näätte sankarin,
- hei, tulkaa, jänöjukat!
- Saa tulla vaikka karhukin
- ja vaikka korven hukat.
- Näin hihkuen ja huudellen
- hän kulkee teitä karjan,
- hän maistaa vettä lähtehen,
- syö mättähältä marjan.
- Kas honganoksa heilahtaa,
- käy rapse: rati, riti.
- Nyt Laurin pyssy paukahtaa,
- ja läheltä se piti.
- – Ah voi, se onkin orava,
- suo anteeks – karhuks luulin,
- kun ripsettä ja rapsetta
- ma hongikosta kuulin.
- – Ei, karhu astuu raskaammin,
- kuin minun pieni jalkan’,
- vaan kosk’et, kosk’et ampunut,
- niin tästä saat sä palkan.
- Ja käpy kaunis singahtaa
- juur’ kohti Laurin nenää,
- ja Lauri lupaa: oravaa
- en ammu koskaan enää.
- Niin joutuu ahon laitahan
- se pieni pyssymiesi,
- ja siinä alla katajan
- on jänön kotiliesi.
- Nyt kanervikko rapsahtaa,
- hän näkee selän harmaan,
- ja taaskin pyssy paukahtaa
- – se korven hukka varmaan.
- Vaan jänö virkkaa hädissään:
- – Ken metsämiesi lienet,
- saat multa viedä vaikka pään,
- vaan säästä pojat pienet.
- – En poikiasi ammu, en,
- ma ammun korven hukkaa.
- Ja jänö Laurin etehen
- tuo monta poikarukkaa.
- – En ammu ainoata, en,
- vaikk’ oisi niitä sata!
- Ja kaikki pienet Laurillen
- ne tekee kunniata.
- Nyt kääntyy Lauri lähtemään:
- – Vaan mikäs tumma tuolla?
- Ja sankar’ suuri säikähtää,
- niin ett’ on aivan kuolla.
- Se kontio kai karvainen
- mi metsikössä makaa,
- vaan sankar’ luonnon rohkaisee
- ja ampuu kiven takaa.
- Huhei, nyt turkkiin tuuheaan
- se lentää Laurin nuoli.
- Ei liiku peto paikaltaan,
- se varmaan siihen kuoli.
- Nyt Lauri kiitää kotihin
- ja kertoo sankarmiellä:
- – Ma ammuin metsän karhunkin,
- se kuolleena on siellä.
- Vaan kun on ilta ehtinyt
- ja karja kotiin liikkuu,
- niin ruskolehmän kyljessä
- se Laurin nuoli kiikkuu.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.