Pieni rakkauslaulu

Wikiaineistosta
Pieni rakkauslaulu

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Kuin kaksi vuonaa
niin nuorta, arkaa,
sun silmäs karkaa,
mun yllättää...
Mut miksi sieluun,
mi täynn’ on kuonaa,
miks mustaan nieluun
ne kimmeltää?
Oot lähteen juoksu
ja metsän tuoksu,
min askel kevään
saa heräämään.
Min piinan tuottaa,
kun hymyilevään
en suuhus luottaa
saa ikänään!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.