Pienokaisen tulo
| Pienokaisen tulo. Kirjoittanut Minna Krohn |
- Kun oli talven valta
- Tuo jäinen särkynyt,
- Ja pitkän unen alta
- Taas kevät elpynyt:
- Niin nyykäytti päätään
- Jo rannan kukatkin,
- Ja heille suutelonsa
- Soi puro armahin.
- Ja kukkasille rannan
- Pien’ joki lausui näin:
- Ma lainan teille annan,
- Mun pienet ystäväin!
- Se kasvoi helmastani,
- Se onpi lapsi maan,
- Vaan taivahasen kuuluu
- Sen henki ainiaan.
- Ja eteenpäin se juoksi,
- Tuo valpas puronen;
- Mut rantaan kukkain luoksi
- Jäi lapsi armainen.
- Ja kukkasesta kukkaan
- Ol’ riemukulkunsa,
- Ja äidin helmaan viimein
- Se päätti matkansa.
- Oi, riemu taivahinen!
- Oi, autuus verraton!
- Tuo vaimo onnellinen,
- Mi äidiks tullut on! –
- Ja vasten rintaa sulki
- Hän aarteen kaivatun
- Ja silmä silmään taipui
- Ja sielu sieluhun.
Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.