Pietari Brahen muistojuhlassa
| Pietari Brahen muistojuhlassa. Syyskuun 12 p:nä 1880. Kirjoittanut Wilho Soini |
- Väisty verho eestä muinaisuuden!
- Katso, kansa: Siellä loistossaan
- Seisoo mies, mi sulle ajan uuden
- Kulmakivet saapui laskemaan,
- Kulmakivet, jotk ei horju, kaadu,
- Jollei kunto meissä muutu, maadu.
- Hänpä tiesi mitä puuttui meiltä,
- Mitä kaipas vielä Suomen maa;
- Valo puuttui vielä hengen teiltä,
- Tähti, joka kansan johdattaa
- Tuntoon itsensä ja Jumalansa. –
- Hänen kauttaan sai ne Suomen kansa.
- Oppi, tiede, sivistyksen voitto
- Löysi tiensä näin myös meidän luo,
- Rannoilt’ Auran nousi päivän koitto,
- Joka siunausta vieläi tuo;
- Musat kodin sai ja yhä saa he.
- Siitä kunnian saa Pietar Brahe.
- Hän se tunsi maamme joka kulman,
- Kaupungeita syntyi missä hän
- Kulki. Vääryyden hän poisti julman,
- Pystyyn nosti kansan nääntyvän.
- Suurta toimeen sai tää lemmen taika,
- Silloin armas oli ”kreivin aika”.
- Kahden vuosisadan hammas suotta
- Brahen muistoa on jäytänyt –
- Sepä elää tuhannenkin vuotta
- Yhtä kirkkaana kuin vielä nyt.
- Jalon hengen muisto ajat kestää,
- Sillä rakkaus sen unheest’ estää.
Lähde: Hufvudstadsbladet 14.9.1880.