Pihlajan pidot

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pihlajan pidot.

Kirjoittanut Immi Hellén


On pihlaja kotimme
       porraspäässä.
Se kukki niin valkeena
       kevätsäässä.
Punamarjoja kantoi se
       syksyn tullen.
– Oi, ystävä, ne minä
       säästän sullen.
Pois kantoi jo pääskyn
       ja peipon siipi.
Syysmyrsky jo pihlajan
       lehdet riipi.
Ei anna se myrskylle
       marjojansa.
Se oottavi tuikkua,
       armastansa.
Se saapuukin varmaan
       jo joulukuussa,
ja silloin on pidot
       pihlajapuussa.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.