Pihlajan pidot
Ulkoasu
Pihlajan pidot. Kirjoittanut Immi Hellén |
- On pihlaja kotimme
- porraspäässä.
- Se kukki niin valkeena
- kevätsäässä.
- Punamarjoja kantoi se
- syksyn tullen.
- – Oi, ystävä, ne minä
- säästän sullen.
- Pois kantoi jo pääskyn
- ja peipon siipi.
- Syysmyrsky jo pihlajan
- lehdet riipi.
- Ei anna se myrskylle
- marjojansa.
- Se oottavi tuikkua,
- armastansa.
- Se saapuukin varmaan
- jo joulukuussa,
- ja silloin on pidot
- pihlajapuussa.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.