Pikku Elsa

Pikku Elsa. Kirjoittanut Antti Mäkinen

»Ällös itke, isä armas,

Enkel’ ihanainen

Äidin hiljaa ylös viepi;

Puku loistavainen

Siellä annetahan, kannel

Kultainen ja uusi

Virsi kaikuu – äiti, siell’ on

Kaunis joulukuusi.»

Siten lausui pikku Elsa

Äidin vuotehella,

Pyyhkieli kyyneleitä

Pikku kätösellä.

Mutta murhe katkerampi

Isän mielen voitti:

Turhaanpa hän kyyneleitä

Pidätellä koitti.

»Etpä isä, eikä äiti

Tiedä eikä kuule:

Äidin rakas Vapahtaja

Vie, kun emme luule.

Oi! Hän laskee loistavasta

Alas taivahasta,

Kantaaksensa helmassansa

Äidin maailmasta.»

Autuaasti hymyellen

Kuuli sairas näitä,

Mutta isän sydämmellen

Laski talven jäitä.

Pieni Elsa ennusteli

Oikein. – Äiti kuoli:

Suru mielet anasteli,

Rinnat täytti huoli.

Mutta kaihon kaikkialla

Vallitessa:»Saamme,»

Sanoo Elsa, »vielä nähdä

Äiti vainajaamme.

Sillä lausahtipa äiti:

Taivahassa kerran

Kohtaamme, jos hyvin teette,

Käytte teitä Herran!»

Isä pyyhki kyynelensä,

Antoi Elsan suuta:

»Rakas lapsi, kiitos Herran,

Eipä tämä muuta –

Pieni ero – lyhyt aika;

Ehkä Isä korjaa

Murheellisen majoihinsa,

Eloon kuolon orjaa.»

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.