Pikku Heikki

Pikku Heikki. Kirjoittanut Edvard Hämäläinen

Pikku Heikki, köyhän lapsi

Kuluneessa lakissaan;

Sinisilmä, keltahapsi,

Puutteen kuvat kasvoillaan.

Elon kovan kokemuksen

On jo saanut koulutuksen.

Loppunut on leipäkulta,

Sit’ ei paljo ollutkaan;

Eihän sitä vieras multa

Hälle koidu kasvamaan:

Äpäränä Heikki parka

Syntyi raukka, pieni, arka...

Nurkassansa yksin Heikki

Puuttehissa vaikeroi.

Miellytä ei muiden leikki.

Äidin sanat sieluun soi.

»Odota oi, Heikki, vähän,

Lähden leipää etsimähän!

Matkalla on äiti hellä,

Työtä siellä kyselee. –

Suru seisoo sydämellä

Katkerana kuiskailee:

»Et sä löydä lohdutusta,

Maailma on synkkä, musta!»

Murheen merta silmät soutaa,

Armopalaa anoen.

Huolten haltiatar noutaa

Sydän surut kaihoten.

Huulet helli kyyneleitä

Kysellessä kylän teitä.

»Äiti, äiti missä viivyt?

Tule, armas, Heikin luo!

Pyydä enkeliltä siivyt,

Joka sinut tänne tuo!»

Pikku sydän näin se huokaa. –

Lohtuna vaan kyynelruokaa...

Tietä ajaa kuolo musta

Kärsiviä kysellen,

Antaa niille lohdutusta,

Vapautta vaivoillen.

Ottaa Heikin äidin sieltä

Korjahansa kylän tieltä...

Heikki yksin vuotti kauan

Äitiä ei kuulukaan...

Sai hän ruoti-ukon sauvan,

Läksi kaihoin kulkemaan...

Mihin meni? Sit’ ei tiedä,

Mihin mahtoi tiensä viedä...

Eetu Lohipoika.

Lähde: Ihanneliitto. Liite Työläisnaiseen. 1903..