Pikku Heikki

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikku Heikki.

Kirjoittanut Edvard Hämäläinen


Pikku Heikki, köyhän lapsi
Kuluneessa lakissaan;
Sinisilmä, keltahapsi,
Puutteen kuvat kasvoillaan.
Elon kovan kokemuksen
On jo saanut koulutuksen.
Loppunut on leipäkulta,
Sit’ ei paljo ollutkaan;
Eihän sitä vieras multa
Hälle koidu kasvamaan:
Äpäränä Heikki parka
Syntyi raukka, pieni, arka...
Nurkassansa yksin Heikki
Puuttehissa vaikeroi.
Miellytä ei muiden leikki.
Äidin sanat sieluun soi.
»Odota oi, Heikki, vähän,
Lähden leipää etsimähän!
Matkalla on äiti hellä,
Työtä siellä kyselee. –
Suru seisoo sydämellä
Katkerana kuiskailee:
»Et sä löydä lohdutusta,
Maailma on synkkä, musta!»
Murheen merta silmät soutaa,
Armopalaa anoen.
Huolten haltiatar noutaa
Sydän surut kaihoten.
Huulet helli kyyneleitä
Kysellessä kylän teitä.
»Äiti, äiti missä viivyt?
Tule, armas, Heikin luo!
Pyydä enkeliltä siivyt,
Joka sinut tänne tuo!»
Pikku sydän näin se huokaa. –
Lohtuna vaan kyynelruokaa...
Tietä ajaa kuolo musta
Kärsiviä kysellen,
Antaa niille lohdutusta,
Vapautta vaivoillen.
Ottaa Heikin äidin sieltä
Korjahansa kylän tieltä...
Heikki yksin vuotti kauan
Äitiä ei kuulukaan...
Sai hän ruoti-ukon sauvan,
Läksi kaihoin kulkemaan...
Mihin meni? Sit’ ei tiedä,
Mihin mahtoi tiensä viedä...

Eetu Lohipoika.


Lähde: Ihanneliitto. Liite Työläisnaiseen. 1903..