Pikku Kain apulaiset

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikku Kain apulaiset.

Kirjoittanut Immi Hellén


Pien’ Kai kun tuvan rakentaa,
hän apulaista monta saa:
Pien’ hiiri hirret kantaa
ja neuvot oivat antaa.
Kai sitten seinät nostattaa,
tää työ on hälle mieluisaa.
Kun nostaa kurkihirren,
niin peippo veisaa virren.
Kas, Kai hän höylää, vasaroi
niin että metsän kaiku soi,
ja kertoo pellonpaulat,
ja tikka takoo naulat.
Hän höylää laen, lattian,
saa seinään sievän ikkunan.
Tuo muurahainen korren,
saa siitä kattoon orren.
Ja Kai hän seikan tuonkin ties:
on tehtävä myös kotilies,
vaan kenpä muurariksi?
Pien’ pääsky pyrkii siksi.
Niin tallatahan rantahan
tie valkoisehen santahan.
Sen tallaa totta vainen
pien’ koppakuoriainen.
Saa tupa valmihiksi niin,
ja tie on lyhyt naapuriin,
tuon kartanolle Näkin
ja sievän västäräkin.
Kain apuna miks lienevät
nää luomakunnan pienimmät?
Sen seikan, ah, jo arvaan:
Kai hyv’ on heille varmaan.

1921.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.