Pikku runoja

Pikku runoja. Kirjoittanut Johan Herman Wessel

Suom. Aarni Kouta.

I.

Kell’ ei uskallusta juoda,

sille mahtia ei suoda

myöskään mitään suurta luoda,

jok’ ei vetenä pois vuoda.

II.

Kuoro.

Kehnon lääkkeen lemmenpiinaan

löytää mies, mi turvaa viinaan;

milloin vain nuo yhteen suli,

silloin aina kasvoi tuli;

yhteen taas jos sama pesä

liitti nuo, niin puhkes kesä,

jonka hellettä kait sietää

harvat voi, sen kaikki tietää.

III.

Juon tilkan enkä tunne haittaa,

jos suinkin vain tuo tilkka maittaa;

ja samaten jos joka aimo

mies tekisi ja viisas vaimo,

niin hölynpölyn roskaan, moskaan

he eivät takertuisi koskaan.

Jos mielijohteen joskus saisin,

(jot’ en kait saa) ma että naisin,

niin avull’ ikipöhnän mäkeen

ma loisin kotirauhan takeen. –

Mut vuoksi tämän mielijohteen

mun naamani sai häpeenhohteen.

IV.

Veli hyvä!

Sitten vasta

kaulaa kasta,

konsa syvä

jano sull’ on.

Jälleen maistaa

voit, kun paistaa

pohja pullon.

V.

Kieltäymys! hyve viisaiden tuo,

elon myöhään iltaan mi riemuja suo,

tosin sitkeitä, mut ylen viihtyviä!

Sadatella et mua kovin saa kipeästi,

elon kernaammin kun lyhyen ripeästi

elän nauttien riemuja kiihtyviä.

VI.

Kieltäymys tykö Herran vie mun!

Mut kieltäymättä saan suuremman riemun;

siks kait parempaakaan kun saanut en tietää

yhä vain hyvin jälkimmäistä voin sietää.

Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.