Pikkunen Salome
| Pikkunen Salome. Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Koko maailman tahtoisin rikki
- ja kahtia revästä näin.
- Ja jos silmäni vihasta itki,
- lyö tulta ne jälkeen päin.
- Ja ulapan äärellä seisten
- mä myrskyä uhmailen.
- Ja salaman taivaalta lyöden
- vain taivasta herjaisen.
- Ja sormeni timanteilla
- myös tyyntä mä kiusailen
- ja voileipäleikkiä vanhaa
- vain rannalta viskailen.
- Ei nimeni kaunis, kuulu,
- mut varttani hierotaan.
- Ja exotiikkaa imin,
- jo niin mua vierotaan.
- Kas taivas on mulle suonut,
- mitä jumalat rakastaa.
- Ja hetki on mulle luonut,
- mitä tuhannet tavoittaa.
- Ja jos kruunun kerran saisin,
- niin narrit ruoskisin,
- ja sitten heidät veisin
- taas maskeraateihin.
- Sinä viimenen narriparka,
- joka seuraani innoin hait,
- olet kaikkein halvin hölmö,
- mut minut viimein nait.
- Ja vaikka ma sulle nauran,
- niin luonani usein käy.
- Ma aina laulaen tanssin,
- ei suruja meillä näy.
Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.