Pilvivaunuissa avaruuden halki

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pilvivaunuissa avaruuden halki.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Nyt lapset kiitti, vaunuihin he nousi,
ja jännittävä edess’ oli hetki,
kun kautta avaruuksien koht’ ylhäin
jo alkoi ihmeellinen ilmaretki.
Jyrähti vaunuin vyöryessä taivas,
vavahti valtavasti ilmain pielet,
ja orhein kavioitten kapsehesta
idästä länteen lensi tulikielet.
Ja saaressa myös siinä, jossa kasvoi
kuustoista kukkivaista pihlajata,
nyt katsoi isä, äiti ynnä mirri,
kuin salamoitsi ylhä ilmain rata.
He näki vaunut valtavat, ja niiden
jyrinän myöskin selvästi he kuuli,
ei tienneet ajavan niiss’ Yrjön, Lailan,
vaan ukkosen he jylisevän luuli.
Ja raivotessa rajuilman moisen
jo tunki heidän sydämeensä pelko.
He tuumi: »Ellei lapset pian palaa,
on kohta heistä otettava selko.»


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.