Pilvivaunut tuovat lapset heidän entiselle onkipaikalleen
| Pilvivaunut tuovat lapset heidän entiselle onkipaikalleen. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Mut juuri samaan aikaan pilvivaunut
- ne saapui ihmeellisen niemen nenään,
- humahdus vain – ja huomasivat lapset,
- etteivät vaunuissa he olleet enään.
- Nenässä ihmeellisen niemen silloin
- he oivalsivat olevansa kahden,
- mut poukaman sen viereen kaartuvaisen
- he tunsi poukamaksi Hiienlahden.
- Samassa haihtunutkin kaikkialta
- taas äskeinen jo oli lumo kumma,
- alemma laskenut ol’ aurinkoinen,
- ja usviss’ oli vetten kalvo tumma.
- Mut sitä suloisempi, tuttavampi
- kotoinen kaikkialla oli tenho,
- ja paikoillansa lahden poukamassa
- odotti lapsosia oma venho.
- Ja venhon pohjalta nyt tuota pikaa
- kalansa lapset konttiin kokoavat;
- ja venehessä lähtövalmihina
- myös onkisiimain kietomat on vavat.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.