Pitäjäin kouluin toivosta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pitäjäin kouluin toivosta.

Kirjoittanut Antti Puhakka


Arvon meekin ansaitsemme
Suloisessa Suomen maassa,
Katalassa Karjalassa,
Raukoilla Savon rajoilla,
Vaikk’ on peitossa pysynnä
Hämärässä, häivyksissä;
Ei ole sitä etua
Ennen meillen ennättännä
Niinkuin on Turussa tullut,
Lajusihin laitettuna,
Lihvin maalle riittänynnä;
Nyt on etu ennättännä,
Opin taito oijennunna,
Taito tarjona käsillä,
Mielen mittarit lähellä;
Nyt jo kuullut kulta rinnat,
Sekä suret että pienet
Suvatseisi Suomen maalla,
Toivoisi toden perästä
Jotta olla oppi huone
Pitäjissä pienten lasten;
Siitten kuulut kulta rinnat;
Prophessorit rakkaammat
Piispalta pian anoisi,
Mei’än puolesta puhuin:
Pantasiinko valmis pappi
Vaiko vasta alkavainen
Pienten päihen punnihtiöiksi,
Lapsillen luvettajaksi,
Ojennuksen antajaksi,
Taito mielen mittariksi.
Siitt’ kuin kuuta kaksi kolme,
Tahi kaiken talvi kau’en
Lapset mieltä mitto’aisi,
Ojennusta otteleisi,
Niin taito tasan tulisi,
Oppi oikehen mänisi,
Kehnommatkin kerjäläiset
Opin saisi orpolapset.
Kuin nyt kaikki karjalassa,
Synkässä sy’än Savossa
Taitavat talon isännät,
Vielä muutkin virkamiehet
Tuohon tuumahan tulisi,
Pitäjässä päätteleisi
Niitä hankkia halulla:
Ei sitten sioiksi jäisi
Mei’än poijat porsahiksi,
Neitoset nenättömiksi,
Typeröiksi tyttö-lapset;
Sitten toiste tuonelassa,
Taivahan isän talossa,
Lapset meille lauleleisi,
Muisto virttä veisoaisi,
Karitsallen kunniaksi,
Taivahan isän iloksi.

A[ntti]. P[uhakka].


Lähde: Maamiehen Ystävä 28.4.1849.